Joissakin virkahuoneissa Helsingissä on kuulemma hikisiä kämmeniä; kuiske kuuluu, että suojelupoliisin käsiinsä saamissa listoissa mahdollisista Stasin ja KGB.n avustajista olisi koviakin nimiä.
Epäilys saati sitten syyte vakoilusta toisen valtion hyväksi on niin kovan luokan asia, ettei kämmenten hikoaminen ole mikään ihme. Syytä hermoiluun on kuitenkin paitsi tiedusteluyhteistyötä mahdollisesti tehneillä myös itse suojelupoliisilla.
Suojelupoliisilla on meneillään olevassa vakoojajahdissa pelissä oma maineensa. Jos se lyö kirveensä kiveen, salamyhkäisen laitoksen maine kokisi kolauksen eikä sitä johtavalle poliisineuvos Seppo Nevalalle voisi ennustaa pitkää uraa.
Inhimillinen kiinnostus kohdistuu kahteen listaan. Ensimmäinen tuli Suomeen jo 1990, ja sillä oli18 nimeä. Tuolloinen presidentti Mauno Koivisto ja suojelupoliisin päällikkö Seppo Tiitinen hautasivat paperin Supon kassakaappiin.
Suojelupoliisin vastavakoiluosaston päällikkö Hannu Moilanen kertoi äskettäin Helsingin Sanomissa, että nimilista Stasi-epäillyistä perustui epämääräisiin vihjetietoihin. Kannanotto oli listalla olevien kannalta tervetullut helpotus.
Jäljellä on kuitenkin kymmenkunnan nimen lista, joka saattaa olla sitäkin räjähdysherkempi. Supo pöyhii tuolla listalla olevia; heitä epäillään tiettävästi paitsi yhteistyöstä entisen DDR:n turvallisuuspalvelun Stasin myös Suomen itänaapurin turvallisuuselinten kanssa.
Poliitikoista kansanedustaja Petri Neittaanmäki (kesk.) hoputtaa suojelupoliisia julkistamaan nimilistat. Oikeusministeri Johannes Koskinen (sd.) liittyi perjantaina suurempaa julkisuutta kaipaavien joukkoon Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan haastattelussa. Asiasta on tulossa hyvää vauhtia poliittinen.
Suojelupoliisin tekemisistä jupistiin jo silloin, kun se nappasi verkkoonsa ulkoministeriön virkamiehen Olli Mattilan vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi. Monet tulkitsivat tuolloin, että salainen poliisi perusteli jutun avulla tarpeellisuuttaan.
Samanlaiset jutut, syystä tai syyttä, ovat lähteneet liikkeelle nimilistakeskustelun myötä. Jos suojelupoliisi tekee virheen, poliitikkojen into alistaa Supo parlamentaariseen valvontaan kasvaa varmasti siitä huolimatta, että valtakunnan korkein johto on varmasti näyttänyt tutkimuksille vihreätä valoa. Tällä hetkellähän suojelupoliisi on sisäministeriön alaisuudessa.
Supolla onkin tarkan pelin paikka. Poliisineuvos Nevala vastasi poliitikoille radiouutisissa sanomalla, ettei epäiltyjen nimiä voida julkistaa kuin vasta sitten kun tutkimukset ovat valmiit ja sittenkin vasta huolellisen harkinnan jälkeen. Linjaus on oikea listalla olevien kannalta, vaikka Nevala haki kyllä samalla suojaa myös Supolle itselleen.
Epäily professori Alpo Rusin Stasi-yhteyksistä tuli julki uutisvuotona. On hyvä kysymys, kuka vuoti ja miksi. Helsingissä kysellään myös sitä, kuka on pistänyt liikkeelle juttuja hyvinkin korkea-arvoisista epäillyistä ja missä tarkoituksessa. Jotkut arviot ovat hyvinkin kyynisiä.
Rusi-jutun yhteydessä näyteltiin jo aiemmin merkillinen julkisuuspeli. Suojelupoliisi antoi julki poikkeuksellisen tiedotteen, jossa se syytti ulkopuolista tahoa esitutkinnan vaikeuttamisesta. Sen jälkeen huomattiin, että asiassa muutenkin aktiivisesti esiintynyt Suomen Kuvalehti julkaisi vain lyhyen uutisen, jonka mukaan Supo on kuulustellut Alpon veljeä Jukkaa. Sekin on hyvä kysymys, olisiko Jukka Rusi tullut tuolloin laajemminkin julkisuuteen, jollei Supo olisi kieltänyt.