Suomen rajojen sisäpuolella tähän saakka korostetun tiukasti toiminut suojelupoliisi aikoo lähettää etsiviään noin viiteen Pohjois-Afrikan ja Itä-Afrikan pääkaupunkiin terrorismintorjuntatehtäviin, kertoi Helsingin Sanomat alkuviikosta.
Lehden tietojen mukaan Supon tavoitteena on estää mahdollisten terroristien tulo Suomeen jo viisumienhakuvaiheessa heidän lähtömaissaan. Supo uskoo Suomen muuttuneen erinomaiseksi tukikohdaksi, jonne terroristit tulevat "lepäilemään" ja suunnittelemaan seuraavia attentaattejaan.
Linjaus herätti tuoreeltaan melkoista närkästystä eduskunnassa. Vihreiden Pekka Haavisto ja demarien Kimmo Kiljunen antoivat Supon päällikölle Ilkka Salmelle sapiskaa valmistelun salaamisesta. Salmi myönsi, että hänen olisi pitänyt informoida eduskuntaa paremmin.
Toivottavasti itse asia ei hautaudu menettelytavoissa sattuneen kömmähdyksen alle. Terrorismintorjunta sinällään on mitä suurimmassa määrin kansakunnan intressissä. On turha kuvitella Suomen säilyvän loputtomasti lintukotona, jota terrorismin paha ei mitenkään kosketa ilman aktiivisten vastatoimien suunnittelua ja toteuttamista.
Maahanmuuttajien määrä Suomessakin kasvaa. Joukkoon voi mahtua radikaaleja aineksia. Heidän kitkemisensä jo rajalla olisi sekä yleisen turvallisuuden että myös kustannusten näkökulmasta perusteltua. Tässä suhteessa suojelupoliisin näkemys on täsmälleen oikea. Esimerkiksi Tanskassa viranomaiset ovat pidättäneet iskuja suunnitelleita islamisteja.
Toinen kysymys on, miten paljon vain viiden supolaisen joukko ulkomailla kykenee oikeasti tekemään. Käytännön toimivaltaa ei Suomen rajojen ulkopuolella ole, eikä kenenkään pidä kuvitella maailmalle lähetettävän James Bondin kaltaisia action-sankareita. Käytännössä Supo toimisi Suomen suurlähetystöissä ja diplomaattistatuksella. Toimenpiteet rajoittuisivat vain epäilyttävien henkilöiden viisumien epäämiseen ja yhteistyöhön paikallisten viranomaisten kanssa.
Realisti pitää olla. Kovan luokan terroristia ei kovinkaan usein saa kiinni tullissa tai viisuminhakumatkalla. Ihmeitä ei siis kannata odottaa.
Mutta jotakin pitää yrittää. Uhka Suomea kohtaan kasvaa, eikä vähiten Afganistanissa käydyn, yhä selkeämmin puhtaaksi sodaksi muodostuvan selkkauksen vuoksi. Poliittinen populismi ja idealismi eivät saisi vesittää perusteiltaan oikeaa ajatusta, joka parantaa kansalaisten turvallisuutta.