Demokraattien puoluekokous Yhdysvalloissa on ohi. Koko kuluneen viikon tavoitteena oli ladata tunnelma kattoon torstai-iltaa varten, jolloin Barack Obama vihdoin astui puolueväen eteen pitämään linjapuhettaan. Sitä ennen hänen äskeinen kilpailijansa Hillary Clinton ja ex-presidentti Bill Clinton olivat vakuuttaneet tukeaan Obamalle.
Yhtenäisyyttä on yleensä erikseen vakuutettava vain silloin, kun siinä tosiasiassa on ongelmia. Tämä on myös demokraattien tilanne. Puolueen julkisivu on Denverin kokouksen jälkeen kiillotettu kuntoon, mutta kaikki Hillary Clintonin kannattajat eivät suinkaan ole sulattaneet Obaman päätymistä presidenttiehdokkaaksi. Se voi vaikuttaa äänestysintoon tai ainakin kampanjointi-intoon jopa kohtalokkaasti. Marginaalit ovat pieniä.
Obaman todellista suosiota ei voikaan päätellä hurmahenkiseksi nostatetusta kokoustunnelmasta. "Supertähteys" voi jopa syödä ehdokkaan uskottavuutta tavallisen äänestäjän silmissä.
Suurin osa Obaman linjapuheesta oli taitavaa tunnelman lietsontaa, joka kuulostaa hyvältä, mutta ei jätä paljon tarttumapintaa. Paljon oli odotettua: puhe verotuksesta on Yhdysvaltain perinteistä sisäpolitiikkaa, samoin kuin vaaleista toiseen jatkuva väittely terveydenhuollosta.
Varsinainen uusi avaus puheessa oli lupaus päästä kymmenessä vuodessa eroon Lähi-idän öljystä. Se tehtäisiin maakaasun, uuden teknologian ja uusiutuvan energian avulla. Presidenttinä Obama aikoo tähän liittyen myös "löytää keinot hyödyntää ydinvoimaa turvallisesti." Mitä moinen lupaus käytännössä tarkoittaa, jäi puheessa aivan auki. Ydinvoimalat kun ovat mitä ovat, eivätkä niiden edut tai riskit edes Yhdysvaltain presidentin toiveella muuksi muutu.
Tämäkin kuvastaa, kuinka tärkeämpää on vaikutelma kuin varsinainen sisältö. Puheen ulkopoliittisessa osassa Obama mahdutti kolmeen riviin lupaukset lopettaa kunnialla Irakin sota sekä taistelut al Qaidaa ja talebaneja vastaan, estää Iran saamasta ydinaseita ja rajoittaa Venäjän aggressiot. Hän koetti kaikin keinoin valaa uskoa sekä "muutokseen" että omiin johtajakykyihinsä ja jakoi samalla huolella suunnitellun sarjan iskuja kilpakumppaniaan John McCainia vastaan.
Seuraavina päivinä McCain varastaa päähuomion varapresidenttivalinnan ja oman puoluekokouksensa myötä. Sieltä on luvassa kova vastaisku, eikä Denverin hurmio kerro vielä paljonkaan Obaman todellisista vahvuuksista tai ongelmista vaalikentällä.
paakirjoitus@kaleva.fi