Liettuan Jonavassa on meneillään kansainvälinen harrastajateatterifestivaali, ja 1.10. alkaa toinen Saksan Hanaussa. Markus Kaarto on tuttu Oulun ylioppilasteatterin, Willi Lakeuden ja Akseli Klonkin lavoilta.
Markus Kaarto, saako harrastajateatterissa olla huono?
Todellakin saa, mutta ei kukaan ole, sillä jokainen näyttelijä on ihminen ja tekee koko ajan oikein.
Mutta voiko harrastajateatteria olla ilman hienoista kökköyden tunnetta?
En minä ole koskaan kokenut harrastajateatterissa kökköä fiilistä. Se on niin paljon vapaampaa, siellä ei ole mitään rajoitteita. Tietysti se, että harrastajateattereilla on ammattiteattereihin nähden paljon pienemmät resurssit, saattaa näkyä lavastuksessa tai puvustuksessa.
Kumpi on sinulle läheisempi teatterityyli: Hilma pyllähtää kylänraitilla vai mustiin pukeutunut nuorimies etsii itseään askeettisen lavastuksen keskellä?
Kyllä se on varmaan tuo jälkimmäinen. Näyttelijäntyöhän on roolihahmon etsimistä. Jatkuva etsintäretki ja tavattoman suuri seikkailu.
Harva hinkuu harrastajalääkärin tai harrastajakampaajan käsiin. Miksi mennä harrastajateatteriin?
Harrastajateatteri poikkeaa ammattiteatterista positiivisessa mielessä sillä tavalla, että koska nuori energia ja vahva kokemus ovat siellä koko ajan yhteistyössä, se tarjoaa vähän vapaampaa ja erilaisempaa ja kokeilevampaa teatteria. Innostus ja näyttelemisestä nauttiminen näkyvät minusta harrastajateatterissa paremmin kuin ammattiteatterissa.
Mikä olisi pahin painajaisesi lavalla?
Varmaan yleisön puuttuminen. Olen kyllä vetänyt esityksiä, joissa on ollut kuusi katsojaa. Onhan se intiimi tilanne, jos on vähän katsojia, mutta kyllä yhteisö tekee suurimman osan siitä näytöksestä.
Mitä sellaista, mitä ehdottomasti haluaisit tehdä teatterin lavalla, et ole vielä päässyt tekemään?
Unelmarooli olisi sarjamurhaaja-skitsofreenikko tai sitten vaihtoehtoisesti supersankari, joka pelastaa kaikki. Minulle on tärkeää se, että pääsee tekemään mahdollisimman monipuolisesti erilaisia rooleja. Ridge Forrester on Ridge Forrester, vaikka se tekisi minkä roolin.
Kuulostaako tutulta: ensi-iltaan on aikaa viikko, eikä kukaan näyttelijöistäkään oikein vielä tiedä, mitä näytelmässä tapahtuu?
Erittäinkin tutulta, on tullut tehtyä kiireessä joitakin produktioita. Se on kyllä ihan mielenkiintoinen hetki. Itse asiassa on ollut sellainenkin hetki, että kenraaliharjoitus on ollut menossa, ja siinä vaiheessa näytelmää on vielä tiivistetty tunti. Mutta kyllä siinäkin vaiheessa voi vielä onnistua. Kaikki tilanteet, mitä lavalla on, ovat tavallaan mahdottomia, mutta jotenkin niistä vain yhdessä selvitään.
Oletko koskaan päässyt esittämään näitä perinteisiä puun, kiven tai lehmän peräpään rooleja?
Statistin roolejakin on tullut tehtyä. Mutta sehän on sitten ohjaajan huoli, että jokaisen ihmisen, joka lavalla on, tekeminen on perusteltua.
Jos saisit puun roolin, miten lähtisit sitä työstämään?
Tuota niin...varmaan keräisin ensin kävyt oksista ja alkaisin heitellä muita niillä.
Kuulostaa luovalta lähestymistavalta.
Laita vielä siihen - jos tällä voi kalastella lisää harrastajia teatteriin - että teatterin tekemiseen ei tarvita muuta kuin perverssi luonne ja masokistin fysiikka.
Ok. Saa nähdä, toimiiko tuo nyt sitten houkuttavana tekijänä.
Toivottavasti, toivottavasti.