"Kun teen treffit tositarkoituksella, pidän yleensä aikataulun. Nyt olen juuttunut Erottajan ruuhkaan, mutta olen siellä muutaman minuutin päästä", kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) soittaa, kun haastattelun pitäisi alkaa.
Runsaan kilometrin automatkaan kuluu yli puoli tuntia."Viipymiseen on poikkeuksellisen hyvä syy. Minun täytyi jatkuvasti pyytää kuskia jarruttamaan, kun piti tutkailla niitä mainoksia", Pekkarinen lohkaisee ensi sanoikseen.
Hän viittaa rohkeisiin alusvaatemainoksiin, joista haukiputaalainen kansanedustaja Mirja Vehkaperä (kesk.) kyseli Pekkariselta eduskunnan kyselytunnilla. Ministeri myönsi ensin pilke silmäkulmassa, että on vilkuillut mainoksia sekä vaivihkaa että ihan avoimesti. Hän lupasi selvityttää asiaa.
Kun kyse on vauhdikkaasta Pekkarisesta, tehtiin pikaselvitys. Nyt Pekkarinen patistaa mainostoimistoja miettimään vastuutaan.
Pekkarisen vauhti ei ole muussakaan hyytynyt, mutta mitä ihmettä on muuten tapahtunut?
Ärhäkkäänä terrierinä, toimeliaan touhukkaana, tiukkana aatteensa ja asiansa puolustajana sekä suuttumuksensa pikaisesti puhelinlankoja pitkin purkavana tunnettu Mauri Pekkarinen on esiintynyt viime aikoina lupsakkaan rentona.
Antaako vallan kasvu varaa suurpiirteisyyteen ja letkeisiin sutkautuksiin? Pekkarisen titteli vaihtuu vuoden vaihteessa elinkeinoministeriksi. Hänestä tulee uuden superministeriön - työ- ja elinkeinoministeriön - aloittamisen myötä todellinen superministeri. Yhtä laaja-alaisesti eivät asiat ole yhdenkään muun sektoriministerin peukalon alla.
Pekkarinen vähättelee ja väistelee: "En minä mikään super ole. Et ole tuntenut minua kunnolla. Olet voinut kirjoittaa niin tympeästi, että minun on pitänyt haukkua sinut. Ei minua kyllä hirveän totisena torvensoittajana voi pitää."
Oikea Mauri
ja poliitikko Mauri
Pekkarinen selittää, että politiikassa on eri rooleja ja rooliaikoja.
"Joissakin tilanteissa tehtävä on roolittanut ulospäin vähän toisenlaisen henkilökuvan. Sillä kuvalla, mikä minusta 1990-luvulla Esko Ahon (kesk.) hallituksen aikana pyrittiin piirtämään, ei ole läheistenikään mukaan mitään tekemistä minun kanssani."
Tuolloin syntyi myös käsite "pekkarointi", kotiin päin vetäminen. Pekkarisen mukaan sitä on käytetty lyömäaseena. "Itse ymmärrän sen heikoimman ihmisen ja alueen puolustamisena."
Televisiosatiiri "Itse Valtiaissa" koko kansalle piirretty kuva on Pekkarisen mielestä "ihan hyvä, vaikka siinä on hirveän paljon on maneereita, joita ei saa puukollakaan minusta kaivettua".
TV:n luomaan kuvaan liittyy Pekkarisen mielestä myös paradoksi. "Varmaan on jo syntynyt sukupolvi, jolle Mauri ei ole se, mitä hän on politiikassa, vaan se mitä Itse Valtiaissa."
Pekkarinen arvelee, että hänet tunnettaisiin poliitikkona paremmin, jos hän olisi jatkanut vaikkapa eduskuntaryhmän puheenjohtajana.
"Nyt minulla on sellainen professio (asema), josta tavalliset lapset ja nuoret eivät pääse minuun kiinni. Hoidan aikuisten ihmisten ja elinkeinoelämän asioita. Tehtävä on totaalisesti erilainen kuin se poliitikon malli, jonka itselleni rakensin ryhmän puheenjohtajana. Nyt on vaikea tunnistaa poliitikko-Maurista, kuka on oikea Mauri."
Mediassakin on Pekkarinen mielestä niitä, jotka laittavat hänet aina tiettyyn stereotypian kehykseen.
"Haetaan jostain kaapista kehys, jollaiselta Pekkarisen pitää ilman muuta näyttää. Sitten maalataan kuva sen kehyksen läpi riippumatta siitä, mitä itse asia on. Näin tehdään hyvässä ja palassa. Laatumedian ja maan suurimmankin lehden piirissä on tätä ajattelua."
Kahden sihteerin
ahkera työllistäjä
"Olen ihan odottanut, milloin poliitikkojen taksikuitteja tutkiva media julkaisee jutun, jonka mukaan Pekkarinen ajelee yöllä taksilla", Pekkarinen sanoo ja ilmoittaa: "Se onkin todella niin."
Syy ei ole kapakoissa luuhaaminen, vaan se, että valtioneuvoston autot ovat iltaisin pääsääntöisesti ministerien käytössä kymmeneen asti. "Sehän ei tietystikään riitä", Pekkarinen sanoo.
Yleisesti Pekkarinen tiedetään uutteraksi työmyyräksi. Ministerin työpäivät venyvät usein lähelle puolta yötä. Päivät ovat niin pitkiä, että Pekkarinen tarvitsee jopa kaksi sihteeriä.
Jos ministerimenoja ei ole, Mauri Pekkarinen matkaa viikonloppuisin kotiinsa Jyväskylään töiden kanssa. Tämä tarkoittaa isoja keltaisia postilaatikoita, jotka ovat täynnä papereita.
Vuoden alusta aloittavan työ- ja elinkeinoministeriön johtamiseen Pekkarinen sanoo lähtevänsä nöyrällä ja rakentavalla mielellä.
"Ei minulla valtaa niin paljon ole, että se päähän kihahtaisi. Meitä on yhteensä 10 600 henkilöä", Pekkarinen toteaa.
"Olen harrastanut kaikkia näitä asioita, joissa olen nyt jollakin tavalla vastuunkantaja", Pekkarinen kehaisee. Hän muistuttaa olleensa paitsi sisäministerinä myös "vajaan vuoden verran töissä työministeriössä".
Pekkarinen toimi työministerinä olleen Paavo Väyrysen (kesk.) poliittisena sihteerinä 1976-77.
"No, sillä ei voi nyt paljon pröystäillä. Sitä seurasi kuitenkin se, että olen ollut työllisyyslakien uudistuksen sisällä."
"Jos jotain olen politiikassa oppinut, niin sen, että on paljon asioita, joissa on erittäin tärkeää ymmärtää tukeutua niihin, jotka ovat itseä parempia. Sitten osaa prosessoida kovan substanssin näkemyksellisyyteen. Tältä pohjalta pyrin tämän työni hoitamaan", Pekkarinen toteaa.
Tammikuun lopussa pidetäänkin uutta innovaatiostrategiaa käsittelevä seminaari, johon Pekkarinen sanoo kutsuneensa "maailman parhaat sparraajat". Kaikki ovat myös luvanneet tulla.