Suomen suosituimmaksi tiekirkoksi viime vuonna yltäneessä Rovaniemen seurakunnan pääkirkossa professori Lennart Segerstrålen alttarifresko Elämän lähde on ehdottomasti se, joka pysäyttää kirkkoon saapuvan. Suomen toiseksi suurinta alttarifreskoa ei kuvata innokkaasti yksistään kameralla vaan myös sanallisesti.
Alttarifreskosta on hyvän ja pahan taistelun lisäksi löydetty Lappi ja sen historiaa, ruska, kolmiulotteisuus ja poro. Onpa joku rovaniemeläinen ollut tunnistavinaan freskossa olevista ihmisistä isoisänsäkin ! Alttarifreskon suuri pinta-ala, 120 neliömetriä, on ollut monelle täydellinen yllätys.
Vaikka alttarifresko on maalattu 1950-luvun alussa, sen sanoma on yhä ajankohtainen: ihminen arjessa ja juhlassa kehdosta hautaan. Toisaalla ihmisjoukko etsii totuutta ja virvoitusta elämäänsä, mutta saman aikaan se toisaalla kuluttaa elämäänsä riidellen ja toisiaan herjaten. Maassa makaava juoppo on hyljännyt Jumalan voiman. Hänen vieressään olevat pienet lapset kääntyvät elämän lähteelle, mutta jäävät siitä kuitenkin osattomiksi vanhempiensa välinpitämättömyyden vuoksi.
Hiljentymistä varten
Pääkirkon kesäoppaat Ella Kostamo ja Kaisa Jaakkola ovat saaneet alttarifreskosta pelkästään myönteistä palautetta. Elämän lähde on valittu vaikuttavuutensa vuoksi ja vesiteemaan perustuen myös tiekirkkojen yhteisen hiljentymiskortin keskiaukeamalle.
Hiljentyminen on osa tiekirkon perusajatusta, mutta kirkossa pistäydytään myös muista syistä. Varsinkin suurilla ulkomaisilla turistiseurueilla on joko oman tai rovaniemeläisen oppaan johdattamana aikataulu, jossa hiljentymiseen ei ole edes mahdollisuutta.
Monet seurueet piipahtavat kirkon lisäksi myös viereisellä sankarihautausmaalla. Monet ulkomaalaiset ovat luulleet Rovaniemen kirkkoa katoliseksi ja protestanttiseksi. Oppaiden yllätykseksi on paljastunut, että joillekin evankelisluterilainen kirkko on ollut hämmentävän uusi asia.
Ulkomaalaiset matkailijat käyttäytyvät kirkossa ulkoisesti suomalaisia hartaammin. Jotkut ovat halunneet käydä kirkossa häiden ja konfirmaation aikana saadakseen kuvan suomalaisista kirkollisista toimituksista kieltä ymmärtämättöminäkin.
Bertel Liljeqvistin piirtämässä ja 1950 rakennetussa Rovaniemen kirkossa kirjattiin viime vuonna toukokuun alusta elokuun loppuun 38700 kävijää. Kaikki eivät ole suinkaan kirkossa pistäytyviä matkailijoita, koska lukumäärään on laskettu myös tänä aikana pidetyissä toimituksissa, häissä ja konfirmaatioissa, käyneet. Aikaisempina vuosina kävijöitä on ollut huomattavasti enemmän, vuonna 1998 peräti 47 000 henkilöä. Tosin silloin kirkko oli nykyistä pitempään avoinna. Kävijöistä 60-70 prosenttia on oppaiden arvion mukaan ulkomaalaisia ja matkailijoita.
Syntyperäisenä rovaniemeläisenä Ella Kostamo sanoo esittelevänsä ylpeänä kotikirkkoaan. Oppailta kysellään myös Lapin sodassa tuhoutuneen vanhan kirkon sijaintipaikkaa ja Rovaniemen historiaa yleisemminkin. Eräs osa siitä on se, että uusi tuhannen henkilön kirkko olisi tuskin noussut niin ripeästi sodan tuhkasta ilman Amerikan ja Ruotsin kirkkojen huomattavaa taloudellista tukea.
Monet matkailijat haluaisivat päästä myös urkuparvelle, mutta se ei ole mahdollista. Tanskalaisen Bruno Christensenin suunnittelemat ja rakentamat urut halutaan pitää toimintakuntoisena. 45 äänikertaa sisältävissä uruissa on yli 4 000 pilliä.