Jalkapallon suosio on kasvanut viime vuosina myös Oulun seudulla. Oulun lääninhallituksen liikuntatoimen tarkastaja Kai-Matti Joona uskoo, että suosion yhtenä tekijänä on ollut kenttätekniikan kehittyminen.
Viime vuosina yleistyneet hiekkatekonurmet lisäävät jalkapallokenttien käytettävyyttä. Ennen hienoja nurmikenttiä piti säästellä niihin harvoihin peleihin, sillä ne kuluivat jos käyttö oli kovin voimakasta.
Harrastajamäärien kehitys on verrattavissa menestymiseen. Jari Litmasen, Mikael Forssellin ja Sami Hyypiän menestystarinat lisäävät lajin suosiota.
"Hiekkatekonurmia rakennetaan koko ajan, vaikka kenttäharjoitteluolosuhteiden parantamiseksi niille olisi enemmänkin tarvetta. Hiekkakenttiä toki löytyy, mutta harrastajien vaatimukset niiden suhteen ovat nousseet", Joona toteaa.
Uusi kenttä maksimikäyttöön
Kiimingin kunnassa rakennetaan parasta aikaa hiekkatekonurmikenttää. Tällä hetkellä Puiravan kolmion alueella ajetaan maakerroksia, nurmimatto levitetään vielä kuluvan syksyn aikana.
Kentän rakentamisesta teki aloitteen urheiluseura Kiimingin Riento. Pontimena oli jalkapalloa harrastavien nuorten määrän räjähdysmäinen kasvu. Tällä hetkellä vajaan kolmen tuhannen asukkaan kunnassa on yli 200 lisenssin lunastanutta pelaajaa.
Liikuntasihteeri Kari Näpän mukaan uusi kenttä tulee tarpeeseen: "Kentän käyttö tulee olemaan maksimaalinen. Toivon mukaan pystymme kuitenkin rajoittamaan sitä, että kenttä saa olla välillä rauhassa. Suositeltu käyttöaika on viisitoista tuntia viikossa."
Kiiminkiläisten palloilijoiden käytössä on lisäksi Jäälin täysimittainen hiekkakenttä. Myös kahdeksan kilometrin päässä keskustasta olevaan Huttukylään on aikojen saatossa rakennettu nurmikenttä, joka Näpän mukaan on tällä hetkellä hyvässä kunnossa.
Lisäksi kunnassa on pienempiä korttelikenttiä, jotka ovat kokonsa suhteen nappulaikäisille sopivia.
Peräti yli 50 korttelikenttää
Mitä harjoittelupaikkojen määrään tulee, Oulu on läänissä ihan omaa kokoluokkaansa. Kuitenkin jos isojen kenttien määrä jaetaan kaupungin asukasluvulla, kutakin kenttää kohden tuleva asukasmäärä on lähikuntiin verrattuna kaksinkertainen.
"Se on vähän miten pallokenttien määrän laskee. Meilläkin on yli 50 murskepintaista korttelipallokenttää, joita ei ole ilmoitettu Suomalaisen liikunnan tietopankkiin eli Lipas-järjestelmään", toteaa Oulun kaupungin ulkoliikuntapäällikkö Mika Puolitaival.
Hän kuitenkin lisää, että jalkapallokentälle asetettu vaatimustaso alkaa olla niin korkea, etteivät pienimmätkään juniorit kelpuuta kivituhkapintaista aluetta harjoittelupaikakseen.
Ouluun rakennetaan lähes vuosittain uusia pallokenttiä, niitä nousee sitä mukaa kuin uusia asuntoalueitakin. Uusimpiin lukeutuu pari vuotta sitten valmistunut Hovisuon urheilualue, ensi vuoden hankkeisiin kuuluu pallokentän pykääminen Kaakkurin uudelle asuntoalueelle.
Hiekkatekonurmikenttien rakentaminen ei ole halpaa lystiä. Pienten kuntien budjetissa kenttä painaa kaupunkeja enemmän.
"Jos saa mummon markoista puhua, niin pelkkä keinonurmimatto maksaa miljoonan. Toinen samanlainen summa menee alusrakenteisiin", Puolitaival laskeskelee.
Kolmen sadantuhannen euron kieppeille asettuneet kustannukset nousevat, jos liikuntapaikka on kaavoitettu niin sanotulle puistoalueelle, missä mahdollisesti savinen ja soinen maaperä on huono asuntorakentamiseen.