Suora puhe ei ole miellyttävää ja miellyttävä puhe ei ole suoraa.
Jalkapallovalmentaja Jari Pyykölä on tottunut sanomaan asiat juuri niin kuin tuntee niiden olevan. Kiertelyyn, valehteluun tai edes muunnellun totuuden kertomiseen hänestä ei kerta kaikkiaan enää ole. Totuuden kustannuksella hän ei halua miellyttää, ei ketään.
On mies tinkimättömyydestään kärsinytkin. Takana ovat jo kolmet potkut ammatista, jonka hän edelleen tuntee omakseen.
Viimeksi jalkapalloliigassa pelaava Kuopion Palloseura näytti Pyykölälle ovea. Näytti tylysti, kun tulosta ei tullut ja muutamat pelaajat alkoivat kypsyä valmentajansa ehdottomuuteen.
Tänään Pyykölä on vapaa mies katselemaan maailman menoa. KuPS maksaa hänelle palkan kauden loppuun asti, joten taloudellisestikaan Pyykölän ei ole välttämätöntä heittäytyä suinpäin ensimmäiseen uuteen valmentajatarjoukseen.
"Olen aivan tavallinen rehellinen jeppe Pohjois-Pohjanmaalta Vihannin Lampinsaaren kylästä, aivan siitä ´kaajetun´ tornin juurelta. En ole mikään askeettinen olio jostakin muusta maailmasta vaan ihan tavallinen ihminen ja jalkapallovalmentaja, joka pyrkii hoitamaan työnsä mahdollisimman hyvin omien näkemystensä mukaisesti", Pyykölä esittäytyy ja vastaa samalla hänestä esitettyihin syytöksiin.
Johdolta puuttuu
pitkäjänteisyys
Pyykölä on ollut jalkapallovalmentaja jo 16 vuotta. 47-vuotiaalla miehellä on suoritettuna UEFA-prolisenssivalmentajatutkinto, takana Suomen liigassa 148 ottelua ja tilillä yksi Suomen mestaruus Porista vuodelta 1996. Sinnikkäästi itseään kouluttanut mies on laajentanut näkemystään tutustumalla mm. Auxerren, FC Inter Milanin, Ajaxin, FC Kööpenhaminan ja Heerenveenin harjoitusmenetelmiin paikan päällä.
Mutta mikä mättää, kun jalkapalloilijan fysiikan sekä lajin teknisen ja taktisen puolen kuin omat taskunsa tunteva valmentaja joutuu toistuvasti kesken sopimuskauden "jälentekkoon"?
Vihannin miehelle on asiasta muodostunut vankka käsitys.
"Kysymys on suomalaisen seurajohdon heikkoudesta", Pyykölä täräyttää ykskantaan.
Hän sanoo, että useimmalta suomalaiselta jalkapalloseuralta ja seurajohtajalta puuttuu lähes kokonaan yksi tehtävän tärkeimmistä ominaisuuksista.
"Pitkäjänteisyys. Sitä liigaseuroilla ei ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lainkaan tarpeeksi", Pyykölä korostaa.
Valmentajasta
tuli ilonpilaaja
Hän on laskenut, että viimeisen vajaan seitsemän vuoden aikana suomalaisissa liigaseuroissa on ollut jo 54 päävalmentajaa.
"Onhan siinä ollut jo melkolailla rotaatiota. Levottomuudestahan tuollainen määrä kielii. Vuoden 1996 liigajoukkueiden päävalmentajista taitaa vastaavassa tehtävässä olla nyt enää kaksi kaveria - Juha Malinen ja Harri Kampman."
"Seurajohtajat eivät sitoudu pitkäjänteisesti tehtäväänsä. Sponsoreita miellyttääkseen he haluavat tulosta syntyvän heti. Monesti he käyttävät asemaansa liigaseurassa näyteikkunapaikkana itselleen ja ponnahduslautana yhteiskunnassa muihin tehtäviin", Pyykölä lataa.
"Seurajohto sekaantuu valmennukseen, mutta vetäytyy vastuusta, kun joukkueella menee huonosti."
Myös Kuopiossa Pyykölä halusi hoitaa tehtävänsä tosissaan. Sukset menivät joidenkin pelaajien kanssa ristiin, kun nämä kokivat, ettei heillä ollutkaan enää harjoituksissa kivaa.
"Minusta tulikin heidän ilonpilaajansa, kun valmensin joukkuetta kuten liigatason joukkuetta pitää valmentaa enkä suostunut heidän hömppäpömppätouhuunsa. Ja mitä teki seurajohto? Silitteli hauskanpitäjien päitä ja pisti valmentajan taipaleelle."
"Tein työni Kuopiossakin sovitusti. Seurauksena olivat potkut", Pyykölä toistaa.
KuPS:n palkattua vuoden 2001 lokakuussa Pyykölän, seura tiesi varmasti, millainen mies tehtävään tulee. Pyykölän tavat tuskin muuttuivat Kuopiossa piiruakaan suuntaan tai toiseen, joten oliko seurajohdolla sittenkään riittävää ammattitaitoa valita oikeaa valmentajaa?
Sitäkin voi kysyä.
Ilman ajokorttia, autoa
ja alkoholia
Jari Pyykölä ei tupakoi ja viimeisestä viinaryypystäkin on vierähtänyt jo yli 30 vuotta. Autoa hän ei omista, ei myöskään ajokorttia. Mies on erittäin innostunut pyöräilevä jalkapallovalmentaja.
Kaikki nämä ominaisuudet on yritetty kääntää Pyykölää vastaan. Viimeksi Kuopiossa.
"Olen terve ja urheilullinen ihminen. Eivätkö yhteiskunnan arvot ole keikahtaneet jotenkin sekaisin, jos raittiuskin ymmärretään jo paheeksi?"