Meteli on kova vanhassa tehdasrakennuksessa Vilnan keskustan laitamilla. Neuvostoaikaan tehdasalueella rakennettiin moottoreita pesukoneisiin, jääkaappeihin ja pölynimureihin. Nyt alueella on paljon pienfirmoja, muun muassa yhdeksän vaatetehdasta.
Yksi niistä on saksalaisomisteinen Kleidimpex. Kolkon kivitalon kahdessa kerroksessa ommellaan alihankintana miesten suoria housuja. Ne menevät kaikki vientiin, suurin osa C&A:n kauppoihin Saksaan, Ruotsiin ja Britanniaan.
Kleidimpex ei tee housuja omalla nimellään vaan toimeksiantajien myyntimerkit ommellaan niihin kiinni. Liettualaistehtaan valtti on halpa työvoima.
Ukrainassa vielä halvempaa työvoimaa
28-vuotias Zoja Vadeikiene on ollut firmassa kolme vuotta. Hän saa käteen 700 litiä, noin 200 euroa. Hän on tyytyväinen firmaan mutta ei palkkaansa. Kleidimpexin ompelijoiden keskipalkka on tuhat litiä, noin 350 euroa.
Vadeikiene kertoo, että Vilnassa on paljon työpaikkoja vaatetehtaissa, mutta palkat niissä on kutakuinkin samat. Kleidimpex kelpaa Vadeikienelle, koska siellä on hyvä työporukka, se sijaitsee lähellä kotia eikä siellä tarvitse tehdä ylitöitä.
Zoja Vadeikienen suurin uhka on kilpailu itärajan takaa. Kleidimpexillakin on jo tehdas Ukrainassa, missä palkat ovat vielä olennaisesti Liettuaa alhaisempia. Sama koskee Valko-Venäjää.
Liettualaisissa
käsissä
Kleidimpexin Vilnan tehtaan liettualainen johtaja Birute Sulinskiene ei silti ole huolissaan. Liettuan jäsenyys EU:ssa poisti tullimuurit ja kauppa sujuu nyt liukkaasti.
Sulinskiene on ollut firman palveluksessa koko sen seitsemänvuotisen historian ajan, aluksi tulkkina ja nyt johtajana. Hänellä on 300 alaista, valtaosa naisia.
Kleidimpexin Vilnan tehdas toimii saksalaiseen tahtiin. Työtilaukset tulevat sähköpostilla Saksasta. Ne ovat saksaksi, mutta vilnalaistehtaan johto osaa saksaa ja työntekijätkin erikoissanaston. Historioitsijan koulutuksen saanut Birute Sulinskiene puhuu erinomaista saksaa.
Berliinin muurin murruttua lukuisat tekstiilifirmat siirtyivät Saksasta halpoihin Itä-Euroopan maihin. Kleidimpexin Vilnan tehtaankin koko tuotantolinja koneineen kaikkineen siirrettiin Saksasta Liettuaan.
Alussa oli vaikeuksia, myöntää Sulinskiene. Joitakin tilauksia palautettiin makkelina takaisin.
"Nyt teemme laatua", Sulinskiene vakuuttaa. Hänen mukaansa vaatetehtaat Ukrainassa ja Valko-Venäjällä tarvitsevat paljon tarkemman kontrollin ja omistajien läsnäolon kuin vastaavat tehtaat Baltiassa.
Työntekijöilläkin
sananvaltaa
Johtaja Birute Sulinskiene arvioi, että suurimmat erot ulkomaalaisten ja liettualaisten omistamissa yrityksissä löytyvät johtamistavoista.
Liettualaisfirmoissa asiat sanellaan ylhäältäpäin, ulkomaalaisfirmat ovat demokraattisempia. Myös työntekijöiden koulutusta on luvassa ulkomaalaisten omistamassa firmassa enemmän.
Kleidimpex ei maksa palkkoja pimeästi, mikä on asianlaita monissa liettualaisissa firmoissa. Tällä on vaikutuksensa eläkkeisiin ja muihin sosiaalietuuksiin.
Kleidimpex laatii taseen joka kuukausi, kun Liettuan laki edellyttäisi tilinpäätöstä vain kerran vuodessa. Kleidimpexin vuosimyynti on miljoona litiä, noin 350 000 euroa.
Toki saksalaisen omistajat vaatimuksetkin ovat kovat, Sulinskiene myöntää. Hän saa Saksasta raamit, joiden puitteissa hän voi tehdä päätöksiä. Matkoja Saksan pääkonttoreihin Esseniin ja Mettingeniin tulee tiheästi.
Paineet tehdä halvalla ja oi-
keaan aikaan näkyvät Vilnan tehtaalla muun muassa siten, että työntekijät joutuvat pitämään lomansa keväällä ja syksyllä, sillä kesällä housujen kysyntä on suurinta.
Kirjoittaja vieraili Baltiassa Euroopan komission apurahan turvin syyskuun lopulla.