Ulkoministeri Erkki Tuomioja katselee maailmaa suoraviivaisesti. Varovaisten ulkopoliitikkojen joukossa hän on virkistävän teräväpuheinen, mutta Suomella ei ole varaa toistuviin vastalauseisiin maailmalta.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja antoi tyylilleen uskollisena palaa Kalevan haastattelussa. Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin politiikka sai huutia. Se on Tuomiojan mukaan koventunut entisestään. Ulkoministeri määritteli Bushin linjan kansainvälisen politiikan kannalta katsoen hyvin huolestuttavaksi.
On kiistatta hankalaa, että Yhdysvallat hidastaa kansainvälisen rikostuomioistuimen aloitusta ja vaarantaa samalla YK:n rauhanturvaoperaation jatkumisen Bosniassa. YK-mandaatin jatkoaika heinäkuun puoliväliin on kuitenkin saatu järjestymään. Neuvotellen myös hankalista tilanteista päästään eteenpäin. Minkään osapuolen näkemysten väheksyminen ei edistä sopua.
Ajan kuluminen on tuomassa Yhdysvallat lähemmäksi sopua myös kasvihuonepäästörajoituksissa kuten Tuomiojakin on huomannut. Ilmastomuutos on kova opettaja.
Tuomioja on aiemmin joutunut antamaan jälkiselvityksiä etenkin Lähi-itää koskeneista, varomattomasti muotoilemistaan lausunnoista. Selittäjän rooliin on joutunut myös pääministeri Paavo Lipponen. Lausuntojen jatkuva tulkitseminen parhain päin ei tee hyvää ulkopoliittiselle uskottavuudelle. Ulkopolitiikan keskeisten toimijoiden luulisi jo oppineen läksynsä. Jos Lipponen tai tasavallan presidentti Tarja Halonen vaikenevat, on tulkittava, että Tuomiojan sanomiset ovat linjassa.
Kriittinen suhtautuminen Yhdysvaltain politiikkaan heijastuu varmasti myös Tuomiojan Nato-näkemyksissä. Hänen lausuntonsa ovat selvästi torjuvampia kuin monen muun SDP:n johtavan poliitikon puhumattakaan siitä, mitä hallituksen enemmistö ajattelee. Ulkoministerin mukaan Naton laajentuminen sekä Venäjän ja Naton yhteistyön syveneminen eivät aiheuta tarvetta muuttaa Suomen linjauksia. Hän näkee sotilaallisen liittoutumattomuuden edelleen oikeaksi.
Ulkoministerin arvioista huolimatta vuonna 2004 laadittavassa uudessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Suomen Nato-suhde saattaa olla hyvinkin keskeisessä osassa.
Lähi-idän selkkaus on enemmän kuin hankala. Se lähentelee umpisolmua. Myös Tuomioja huokailee, että parin vuoden aikana alueella on kuljettu vain huonompaan suuntaan, vaikka aiemmin kuviteltiin, että aallonpohjasta ei voisi enää syvemmälle vajota.
Ulkoministeri huomautti, että palestiinalaisten johtajan Jasser Arafatin henkilöön ei pidä liiaksi hirttäytyä etsittäessä ratkaisua alueen kriisiin. Se on linjassa EU-kumppaneiden kanssa. Bush on sen sijaan edellyttänyt uusia johtajakasvoja hintana tuelle väliaikaiselle Palestiinan valtiolle.
Uuden palestiinalaisjohdon valinta edellyttää kuitenkin vapaita vaaleja vailla Israelin panssarien painostavaa läsnäoloa. Ja kuten Tuomoja muistuttaa, vaalit saattavat tuoda äärimmäisiäkin aineksia valtaan, eikä heitäkään voi neuvottelijoina sivuuttaa. Jos EU pystyy luomaan Yhdysvaltoja paremmin paineita palestiinalaishallinnon uudistamiselle, vaikutusvaltaa on käytettävä. Palestiinalaishallintoa on syytä opastaa, että neuvottelutaito on ratkaisevasti terroritekoja parempi työväline omaa valtiota tavoiteltaessa.