Vaikka Venäjän asevarustelusta ei koidu välitöntä uhkaa, se vaikuttaa myös Suomeen. Venäjä on siirtänyt painopisteen Keski-Euroopasta Suomen lähialueille.
Venäjästä on tavattu puhua Suomessa sievistellen. Silloin kun tavasta poiketaan, suoraan puhujat vedetään tilille. Näin kävi jokin vuosi sitten tuolloiselle puolustusministerille Jyri Häkämiehelle (kok.) Venäjä, Venäjä, Venäjä -puheen jälkeen.
Häkämiehen linjalla jatkaa Maanpuolustuskorkeakoulun neljän tutkijan 2011 tekemä ja nyt täydentämä julkaisu, joka käsittelee Venäjän sotilaspoliittista kehitystä ja Suomea. Sen perusteesi on, että Venäjä hakee suurvalta-asemaa lisäämällä sotilasmenoja tuntuvasti.
Vaikka välitöntä uhkaa ei ole, kehitys ei voi olla vaikuttamatta Suomeen. Sinänsä sotilaallisesti vahva Venäjä ei ole uusi asia vaan neuvostoajan toisintoa. Uutta on kuitenkin se, että Suomen asema on muuttunut noista ajoista. Yya-sopimusta ei ole, Suomi on Euroopan unionin jäsen ja Naton rauhankumppani.
Venäjän sotilaallinen voimistuminen heijastuu Suomeen siten, että Venäjä on lisännyt ja vahvistanut Suomen lähialueilla olevia joukkojaan. Näin käynee myös Sallan korkeudella olevassa Alakurtissa, jossa olevaa lentotukikohtaa korjataan.
Venäjän länsisuunnan strateginen painopiste on raportin mukaan siirtynyt Keski-Euroopasta Venäjän luoteisosiin ja Suomen suunnalle. Tähän viittaa sekin, että läntisen sotilasalueen pääesikunta on siirretty Pietariin.
Toinen merkki samasta suuntauksesta on se, että ballistisia Iskander M -ohjuksia on sijoitettu Pietarin eteläpuolelle. Niiden kantomatka on 450–700 kilometriä. Sekä tavanomaisia että ydinkärkiä kuljettamaan kykenevien ohjusten kantomatka ulottuu Baltian maihin ja Suomessa lähes Oulun korkeudelle.
Raportti viittaa Ruotsin sotatieteiden akatemian johtopäätökseen, ettei Nato todennäköisesti pystyisi reagoimaan kyllin nopeasti Baltian maissa tapahtuvaan konfliktiin. Suomalaistutkijat pitävätkin Baltian maiden Nato-jäsenyyttä lähinnä poliittisena. He viittaavat venäläistutkimukseen, jonka mukaan länsi ei taistelisi Venäjän kanssa Baltian maiden herruudesta.
Venäjä käyttää raportin mukaan ”pehmeää voimaa” lisätäkseen vaikutusvaltaansa Suomessa. Täällä asuvien venäläisten puolustamisen viikunanlehden alla Venäjä yrittää nostaa heidän asioitaan kansalliselle tasolle. Lapsikiistat ovat tästä näkyvin esimerkki.
Sotilaallinen suorituskyky merkitsee aina enemmän kuin poliittiset aikomukset, jotka voivat muuttua yön yli. Tämä näkyy Venäjän sotilasmenoissa. Niiden osuus Venäjän budjetista oli 2011 yli 20 prosenttia. Menojen bkt-osuuden oli määrä nousta viime vuonna 4,5 prosenttiin.
Raportin mukaan Venäjän strateginen tavoite Suomessa on varmistaa, ettei Venäjään kohdistu uhkaa Suomen alueelta. Mikään ei ole muuttunut tässäkään yya-ajoista.
Raportin suorapuheisuuteen nähden sen arviot, miten Suomen pitäisi reagoida, ovat pyöreitä ja toistavat tuttuja oppeja. Suorapuheisuudellakin on näköjään rajansa.