Ranskan oikeistolainen UPM-puolue oli lähes yksimielinen valitessaan sisäministeri Nicolas Sarkozyn presidenttiehdokkaakseen. UPM:n jäsenäänestykseen ei tosin muita ehdokkaita ilmaantunutkaan, mutta silti 69 prosenttia puolueen jäsenistä otti kantaa, miltei kaikki Sargozyn valintaa tukien.
Ehdokkuus on kunnianhimoisen miehen itselleen kaavailemalla urapolulla tärkeä etappi. Seuraava olisi tietysti valituksi tulo. Unkarilaisen isän ja kreikkalaisen äidin poika tekee maahanmuuttajaperheen vesana historiaa, jos hänet valitaan. Kevään vaalien loppusuoran kaksikko saattaakin olla ennennäkemätön ottelupari Ranskan historiassa. Toisena pääehdokkaana pidetään sosialistien Segolene Royalia, josta tulisi maan ensimmäinen naispresidentti.
Sargozy antoi kannattajilleen sitä, mitä he halusivat sunnuntain puoluekokouksessa: suoria sanoja siitä, mitä hän tekisi presidenttinä. Ranskan politiikka on presidenttivetoista. Valituksi tulevan tavoitteilla on hyvät edellytykset toteutua.
Tuttua Sargozytä olivat kannustushuutoja kajauttelevalle 80 000-päiselle puoluekokousyleisölle annetut lupaukset tiukemmasta koulukurista ja verojen alentamisesta. Asunnon ostajille hän lupasi valtion tukea.
Sisäministerinä Sarkozy on monien mielestä sallinut poliisille liiankin kovia otteita lähiöiden rauhoittamisessa. Kovaotteisuuden vastapainoksi puheeseen sisältyi pehmeitä sävyjä: perhekeskeisyyden arvostusta, pitkä osuus naisten oikeuksista ja myös omien tunteiden erittelyä.
Turkin EU-jäsenyys on Sargozyn mukaan mahdotonta. Lausunto on hyvä veto Ranskan vaalitaisteluun. EU:n sisällä sitä kuunneltiin voittopuolisen nyreästi. Useimmat EU-maat, myös Suomi, ovat pitäneet tavoitteena Turkin vähittäistä integroitumista unioniin. Sargozyn mielestä EU:n jatkuva laajeneminen tuhoaa poliittisen unionin. Hänen mukaansa Euroopan on tunnustettava rajansa, ettei kaikilla mailla olisi kutsumusta EU:n jäseniksi.
EU:ssa on ollut määrä ryhtyä Ranskan vaalien jälkeen viemään eteenpäin joiltakin osin uudelleen muotoiltavaa perustuslaillista sopimusta. Jos hillitsemisen sijasta lietsotaan ristiriitoja voimakkailla kannanotoilla, yhteisesti hyväksyttävää, unionin toimintaa eheyttävää sopimusta on turha odottaa. Vaalien jälkeen voittajien näkemyksiin on kuitenkin usein tullut uutta harkintaa. Tässä vaiheessa ulkopuolisten onkin viisainta tyytyä seuraamaan vaalikamppailua, jossa varmasti riittää väriä ja vauhtia.