Pääministeri Matti Vanhasen ja ulkoministeri Alexander Stubbin tilannearviot ovat suomalaisittain poikkeuksellisen suoraa puhetta. Sellaiseen ei ryhdytä kevein perustein.
Hallituksen avainministerit yllättivät maanantaina esittämällä epätavallisen selkeitä johtopäätöksiä Georgian tilanteesta. Sekä pääministeri Matti Vanhanen että ulkoministeri Alexander Stubb arvioivat Venäjän kehitystä suorapuheisesti ja pessimistisesti.
Tämä avoimuus on uutta etenkin pääministeri Vanhaselle, jonka sanakäänteet asiassa kuin asiassa ovat yleensä olleet hyvin tasaisia ja varovaisia. Keskustan eduskuntaryhmän kokouksessa hän tuomitsi Venäjän etupiiriajattelun ja piti selvänä, että Venäjän ja EU:n välillä on alkanut viileä kausi.
Suomen ulkopolitiikkaa yhdessä hallituksen kanssa johtava presidentti Tarja Halonen sen sijaan oli tiistaina suurlähettiläspäivillä paljon varovaisempi. Puhereferaatin mukaan "Euroopassa tapahtuva sota, johon naapurimaamme osallistuu, on hätkähdyttävä ilmiö ja vakavan pohdinnan paikka". Sen pidemmälle Halonen ei arviotaan vienyt.
Vaikuttaa siltä, että tässä asiassa pääministeri on vakavaa pohdintaa harjoittanut jo pidemmälle kuin presidentti. On silti erittäin merkillepantavaa, että molemmat suoraan nostivat esiin Suomen sotilaallisen puolustuskyvyn ja sen ylläpidon tarpeen. Se ei ole mitään sattumaa, vaikka kaikki korostavat, ettei Suomeen kohdistu mitään sotilaallista uhkaa.
Vanhanen ja Halonen eivät Natoa maininneet lainkaan. Sen asian nosti esiin ulkoministeri Stubb, uskollisena omalle ja puolueensa Suomen jäsenyyttä tukevalle linjalle. Silti suurlähettiläille pidetyn puheen ydinsanoma ei suinkaan ollut Nato-jäsenyydessä, jossa Stubbinkaan mukaan ei päätösten aika nyt ole käsillä.
Etyjin puheenjohtajana Stubb on joutunut myrskyn keskelle Kaukasian kriisissä. Hänen esittikin hyvin ansiokkaan ulkopoliittisen analyysin, jollaiseen vain harva suomalaispoliitikko pystyy. Erityisen silmiinpistävää on ulkoministerin pessimismi kansainvälisten suhteiden tulevaisuudesta.
Ollaan siirtymässä uuteen aikaan, jolla ei vielä ole nimeä mutta jossa Yhdysvaltain ja Euroopan painoarvo laskee muiden mahtien noustessa. Politiikka kulkee kohti nationalismia ja voimankäyttöä, monenkeskinen yhteistyö heikkenee ja autoritarismia nostetaan demokratian rinnalle.
Stubb varoitti suoraan, että kansainvälinen hallintajärjestelmä YK etunenässä on vaarassa hajota -- ja edellistä järjestelmäkriisiä 1900-luvulla seurasivat suursodat.
Nämä eivät ole aiheettomia varoituksia. Georgian tilanne tuntuu todellakin laukaisseen liikkeelle kehityksen, joka vie kiihtyvällä vauhdilla aivan väärään suuntaan. Hyviä uutisia ei kuulu, eikä puhtaita osapuolia hevin löydy. Tiistaina Venäjä tunnusti uhmakkaasti kapina-alueet Etelä-Ossetian ja Abhasian. Yhdysvaltoja taas tahraa YK:n tuore tieto siitä, että maan ilmaisku Afganistanissa tappoi 60 lasta. Kansainväliset umpisolmut pahenevat, väkivaltaan turrutaan.
Suomen osalta Stubbin Nato-lausunnot veivät huomiota avaukselta, joka käytännössä voi osoittautua varsin merkittäväksi. Hänen mukaansa pohjoismaisen puolustusyhteistyön potentiaalista on käytetty vain murto-osa, eikä pitkälle menevää keskustelua pidä kaihtaa.
Ruotsi joutuu jo arvioimaan uudelleen omia puolustusratkaisujaan. On mahdollista, että pohjoismainen puolustusulottuvuus ajankohtaistuu kansainvälisen tilanteen nopean heikentymisen takia.