Kokoomusjohtoisen ulkoministeriön virkamiesselvitys henkii riveillä ja rivien välissä Nato-myönteisyyttä. Poliitikot kuitenkin päättävät.
Tällä viikolla julkistettu kysely kertoi, että 69 prosenttia haastatelluista vastusti ja 26 prosenttia kannatti Suomen jäsenyyttä sotilasliitto Natossa. Edelliseen kyselyyn verrattuna vastaan olevien määrä oli noussut hivenen.
Perjantaina julkistettu, ulkoministeriön johdolla tehty virkamiesselvitys Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista on toisenlaista luettavaa. Vaikka selvityksessä ei muodollisesti oteta kantaa puolesta eikä vastaan, se myötäilee perusvireeltään yllättävänkin selkeästi jäsenyyttä puoltavia perusteita.
Selvitys on hyvin samantyyppinen kuin eduskunnan yhteydessä toimivan ulkopoliittisen instituutin Nato-raportti viime viikolla. Ulkoministeri Ilkka Kanerva sanoi syksyllä, että ministeriön selvityksestä tulee kuin matkaopas Natoon. Kielikuva oli tällä kertaa osuva. Selvityksen yleissävystä näkee, että ulkoministeriötä johtaa nyt kokoomuslainen. Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Matti Vanhanen ovatkin korostaneet, että kysymys on ulkoministeriön selvityksestä.
Selvitykset ovat selvityksiä, mutta poliittiset päätökset kulkevat omaa rataansa. Avainasemassa olevista etenkin Halonen ja myös Vanhanen ovat todenneet, ettei Suomen ole syytä liittyä Natoon ainakaan lähitulevaisuudessa. Heidän kantansa ratkaisee asian.
Nato-jäsenyyden kannatusta mitannut mielipidekysely osoitti, miten ristiriitaisesti suomalaiset suhtautuvat Natoon. Vaikka jäsenyyttä vastustetaan vankasti, kutakuinkin yhtä vankasti tuetaan Suomen osallistumista kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin, joista monia Nato johtaa. Tästä voi päätellä, että kansalaismielipide seuraa poliittisen johdon kantoja. Päätös hakea Nato-jäsenyyttä kääntäisi arvattavasti yleisen mielipiteen.
Avainhenkilöiden ja kansalaisten valtaosan mielipiteet tietäen selvityksen tekijät ovat osoittaneet melkoista siviilirohkeutta. Nato-jäsenyyden vaikutukset nähdään melkeinpä poikkeuksetta myönteisiksi tai neutraaleiksi. Tuoreet selvitykset antavat jäsenyyden vastustajille eittämättä syyn puhua Nato-vyörytyksestä. Olisikin hyvä, jos myös vasta-argumentit koottaisiin yhteen. Sen jälkeen itse kunkin olisi helppo vertailla, mitkä argumentit kestävät ja mitkä eivät.
Virkamiesselvityksen keskeinen viesti on, että Suomi päättäisi pitkälle itse, millainen jäsen se olisi Natossa. Suomen ei tarvitsisi selvityksen mukaan luopua yleisestä asevelvollisuudesta. Jäsenyyden lisäkustannuksiksi arvioidaan 39 miljoonaa euroa eli alle kaksi prosenttia puolustusmenoista. Hinta-arvio on paljon pienempi kuin puolustusministeriön 2003 tekemässä laskelmassa. Tosin laskentaperuste oli tuolloin toinen.
Järein arvio on kuitenkin tämä: "Nato-jäsenyys ja sen takana olevat liittokunnan voimavarat ennaltaehkäisisivät osaltaan Suomeen kohdistuvan sotilaallisen painostuksen, hyökkäyksen uhan tai sotilaallisen hyökkäyksen mahdollisuutta." Vaikka Nato on muuttunut ja muuttuu entistä enemmän kriisinhallintaorganisaatioksi, sen peruskirjan viidennen artiklan turvatakuut ovat asian ydin. Suhtautuminen turvatakuisiin sekä niihin sisältyvään mahdollisuuteen saada ja velvollisuuteen antaa apua on Suomen Nato-suhteen ratkaiseva kysymys.
Selvityksessä arvioidaan pidättyvästi sitä, mitä jäsenyys vaikuttaisi Suomen ja Venäjän suhteisiin. Tämä on oikea linja, koska kysymys on virallisesta selvityksestä. Nato-ratkaisu puoleen tai toiseen on Suomen omissa käsissä.