Ilmatilaloukkauksista puhutaan Suomessa suoraan. Se on tervetullutta, samaten kuin päätös julkistaa uudet loukkaukset heti.
Toisen valtion alueelle tulo luvatta on aina vakava asia. Periaatteessa on sivuseikka, loukataanko suvereniteettia tahallisesti tai tahattomasti. Jos kysymys on silkasta leväperäisyydestä, ongelmat pitää hoitaa nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Muutoin kärpäsestä tulee äkkiä härkänen.
Sillä, että Venäjän sotilaskoneet ovat loukanneet Suomen ilmatilaa matkallaan Kaliningradiin ja sieltä takaisin, ei ole ollut Suomen turvallisuudelle välitöntä vahinkoa. On epätodennäköistä, että loukkaukset olisivat olleet tahallisia. Kansainvälinen lentoväylä Venäjältä Kaliningradiin on Suomenlahdella kapea ja liikenne vilkasta - mutta sillä kyllä pysyy, jos tahtoo.
Tietoja ilmatilan loukkauksista alkoi liikkua jo helmikuussa, ja ne pamahtivat julki muutama viikko sitten. Lieviä tapauksia on ollut vuosien mittaan useita. Joskus ne ovat olleet selviä vahinkoja, mutta joskus on tullut vaikutelma, että naapuri on halunnut testata Suomen valmiuksia. Nyt silmiinpistävää on tapausten suuri määrä.
Merkittävin uusi piirre koko jutussa on tapahtumien saama julkisuus ja etenkin Suomen valtiojohdon näyttävä reagointi. Asioista on puhuttu suoraan. Presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja puolustusvoimien komentaja ovat olleet yhdessä linjassa. Venäjää ja sen vastauksia on moitittu suorasanaisesti. Jokin mitta on selvästikin tullut täyteen.
Venäjän oma reagointi ei ole helpottanut ongelman ratkaisua. Suomi jätti alueloukkauksista Venäjälle nootin. Vastauksen kävi perjantaina lukemassa Venäjän Suomen-suurlähettiläs Vladimir Grinin. Kirjalliseen noottiin ei jätetty kirjallista vastausta kuten hyvä diplomaattinen tapa olisi edellyttänyt. Vastaus oli muotoiltu niin, että Suomen johto sai lukea rivien välitkin löytääkseen sen, että Venäjä myönsi loukkaukset epäsuorasti.
Pääministeri Vanhanen ilmoittikin suoraan, ettei vastaus tyydyttänyt. Samaan aikaan Suomen valtiojohto vakuuttaa, ettei suhteissa Venäjään ole ongelmia, eivätkä ne ole aallonpohjassa. Tällekin tulkinnalle voi löytää perusteita, mutta eivät suhteet ole kyllä huipussakaan.
Suomen tapa reagoida alueloukkauksiin on uusi. Ne on alkuvaiheen perinteisen, mutta oudon vaikenemisen jälkeen nostettu esille, ja jatkossa uudet tapaukset aiotaan julkistaa. Aiemmin toimittiin vähin äänin. Jos Venäjän tarkoitus oli koetella Suomea, se on nyt saanut vastauksen. Suomella on itsevarmuutta protestoida äänekkäästi, kun sellaiseen on tarvetta. Muihin suhteisiin sen ei tarvitse silti vaikuttaa.
Suomen reagointi on ollut viime vaiheissa tasapainoista ja harkittua. Yhtäältä ilmatilaloukkauksissa ei haluta nähdä mitään, mitä niissä ei pitäisikään olla. Toisaalta ongelmat nostetaan kakistelematta pöydälle. Asiat on paras hoitaa asioina. Näytöt loukkauksista ovat niin kiistattomia, ettei Venäjällä ole muuta vaihtoehtoa kuin parantaa tapansa.
Tapahtumasarja lisää suuresti mielenkiintoa Vanhasen ja peräti kolmen muun ministerin tiistaista Moskovan-vierailua kohtaan. Vierailu on eräänlainen ilmapuntari. Toistaiseksi mikään ei viittaa siihen, että kasvavissa taloussuhteissa olisi uusia ongelmia. Vanhasella on edessään tärkeä näytön paikka. Jos Suomi ei saa tyydyttäviä lisäselvityksiä ennen matkaa, pääministerillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pyytää niitä. Ilmatilaloukkaukset ovat Suomen ja Venäjän välinen asia, jonka selvittelyssä ei tarvita EU:n apua. Komissaari Olli Rehn hätäilikin turhaan ottaessaan komissiossa esille asian, joka ei sinne ainakaan vielä kuulu.