Sodankylä
Jämäkkä asento, tiukka katse kymmenen metrin päässä olevaan siniseen tolppaan, narukieppi ylös ja suopunki matkaan.
Miehiset ärräpäät sihahtavat perään ennen kuin suopungin silmukka edes ehtii maahan saakka. Alun toisella kymmenellä oleva nuori poromies huomaa heti, että nyt ei onnistunut. Reunimmainen heittopaikka, kylän väki yleisönä vieressä, jännittää ja hermostuttaa...
Heittoa seuraavaa Antti Peltovuomaa ,75, naurattaa. "Ansa jäi liian isoksi. Aidalla poro olisi ehtinyt juosta siitä läpi."
Ansalla Antti tarkoittaa suopungin heitettäessä aukeavaa silmukkaa, joka pitää olla sopivan suuri tai pieni, matkasta riippuen. Suopunginheittokilpailussa maalina on metrin välein vierekkäin olevia tolppia, joista silmukan pitää kiertyä tietyn värillisen tolpan ympärille. Jos ansa on liian suuri, silmukkaan jää helposti kaksi tai kolmekin tolppaa, jolloin heittäjälle tulee kiire vyyhdetä suopunki ja yrittää uudelleen.
Suopunkikisassa maalitolppa lassotaan viideltä eri etäisyydeltä. Aika ratkaisee voittajan, sillä kyseessä on paitsi taito- myös nopeuslaji. Sodankylän saamelaisseuran järjestämässä kisassa aikamiehet heittävät suopunkia pisimmillään 15 metrin matkalta. Nuorilla matkat ovat lyhyemmät.
Suopungit äidin
pyykkinarusta
Antti Peltovuona nimittelee kilpailukäytössä olevia suopunkeja leikillään mamman pyykkinaruiksi. Samanlaisia muovipäällysteisiä narujahan ne ovatkin, mutta sileäpintainen muovinaru juoksee kielaksessa paremmin kuin tervattu hamppunuora, jota Antti itse käyttää. Kielas on se muovinen, metallinen tai sarviluinen pieni lenkki, jonka läpi suopungin silmukka syntyy.
"Ennen kaikki suopungit tehtiin tervatusta hamppunuorasta, jota Lappiin tuotiin Pohjois-Norjasta, missä sitä käytettiin laivoissa. Suopunkeihin hamppunuoraa saatiin joko kolmi- tai nelisäikeisenä. Tervattuna se hylki myös vettä", Antti kertoo.
Ennen pojat
ehtivät paljon
Poromiesten käyttösuopungit olivat pituudeltaan yli 20 metriä. Kesällä vasa-aidoissa käytettiin puolta lyhyempiä suopunkeja, sillä pitkät nuorat olisivat jääneet porokaarteessa eläinten jalkoihin. Suopungin sijasta porojen pyydystämiseen erotusaidassa käytetään myös vimpaa, joka on ohuen vavan päässä oleva silmukka.
Nuorena Purnumukassa Antti ja muut kylän pojat harjoittelivat suopunginheittoa lehmähaan aidantolppaan. Hän muistelee, ettei tainnut olla neljääkään vuotta vanha, kun hän ensimmäisen kerran pääsi suopungin kanssa poroaitaan.
Maalaiskylässä pojat ehtivät tehdä nuorena muutenkin paljon, sillä ensimmäisen poron, valkkopailakan, Antti ampui lainapyssyllä alle kymmenvuotiaana. Sen jälkeen edessä oli poron teurastaminen.
Vuotson kisoihin Antti Peltovuoma ei enää lähtenyt, vaikka vielä aamulla hän käveli kilpailupaikalla tervattu suopunki olallaan. "Ei minulla enää ole sellaista sähäkkyyttä, jotta suopunki saisi riittävän äkäisen lähdön. Ansa leviää liikaa", hän selittää.
Muovinarua Antti ei vielä ole käyttänyt - ei kilpailuissa eikä aidalla. Tervattu hamppunuora sen olla pitää. Erotusaidalla hän tosin käyttää joskus nailonköydestä tehtyä suopunkia, jos pyydettävänä on suuri ja riski hirvas. Nailonköysi kestää paremmin kuin ohut hamppunuora. Sen sijaan kielakset hän tekee aina sarviluusta.