Haukiputaan itäisimmässä kolkassa olevalle Isosuolle pystytettiin jyhkeä suotorni neljä vuotta sitten. Suomen ensimmäisestä, pylväiden varaan rakennetusta näköala- ja suontarkkailutornista avautuu näkymät kurkien ja joutsenten pesimäalueille.
Tornin kupeeseen on rakennettu turpeella eristetty sauna, jonka toiselta kuistilta lähtee laituri viereiseen suolampeen. Saunan pesuhuoneessa on mahdollisuus turvekylpyihin, jonka tarpeet saadaan muutaman metrin päästä.
Tornin ja saunan luokse vievät reilun kilometrin mittaiset pitkospuut. Kaikkien rakennelmien takana on yli-iiläinen maanomistaja, Kauko Kakko, joka innostui harrastusmielessä kehittelemään suomatkailua yliopiston innovaatiokurssilla.
"Olen kulkenut Litokairassa koko ikäni, kunnes hoksasin, että onhan sitä suota minullakin. Olen aina ollut sellainen suohullu, vaakasuorien linjojen näkeminen rauhoittaa ihmismieltä", Kakko luonnehtii.
Hän pyörittää suomatkailutoimintaa Syvämmaan Luonto ry:n ja luontomatkailuun erikoistuneen Luontokotalan puitteissa, sillä se on avustusten hakemista ajatellen helpompaa. Yhdistyksestä on hyötyä muutenkin: työvoimatoimistosta on saanut rakennusapua yhdistelmätuella työllistetyistä.
Ässiä hihassa
Matkailijoiden houkutteleminen Isosuolle on ollut pitkän linjan projekti. Tornia alettiin pystyttämään saatujen avustusten turvin talvella 1999, jolloin rakennustarvikkeet on helpompi kuljettaa vetiselle suolle. Seuraavana talvena tehtiin pitkospuut. Varsinainen matkailu käynnistyi vuonna 2002.
"Kevät on paras aika tutustua suon luontoon. Tuoksut ovat silloin vahvimmillaan, ja suokasvit ovat komeita. Keväällä pääsee myös seuraamaan muuttolintujen matkaa", Kakko kertoo.
Syksylläkin on kaunista. Vaikka kurjet ovat jo lähteneet, jäljellä on muutamia joutsenia. Ja maaruskakin on värikäs. Kakko näyttää pitkospuut ylittävät poronjäljet ja tuumaa, että vaikka Haukipudas ei varsinaisesti ole poronhoitoaluetta, ei sarvipäiden kulkua oikein voi rajoittaa.
Mitä palvelun kehittämiseen tulee, isännällä on vielä valtteja hihassaan. Suosta, sen monimuotoisuudesta ja siihen liittyvistä uskomuksista kertovien taulujen kaveriksi on suunnitteilla suolinnuista kertovia opasteita.
Pitkospuita olisi tarkoitus rakennella vielä enemmän, muun muassa sille suon keskellä olevalle saarekkeelle, jonka maapohja on kongromaattia. Tornin juurelle on suunniteltu laavua. Ja suopainin SM-kisoillekin löytyy sopiva tatami, katsomon järjestäminen on toistaiseksi aiheuttanut takaraivon rapsutusta.
Huoltotie on tarkoitus saada nykyistä lähemmäksi tornia, ettei ruokatarvikkeita ja muita tykötarpeita tarvitsisi kuljettaa paikalle jalan.
"Huoltotiestä olisi sekin hyöty, että kun kauppaamme pikkujoulupakettia, voisimme taata glögiä juoneille juhlijoille paluumatkan kuivin jaloin", Kakko nauraa.
Yhteistyöstä voimaa
Yli-Iin Kierikkikeskus on muutaman kivenheiton eli vajaan kymmenen kilometrin päässä suotornilta, saman suoalueen toisessa päässä. Kakko tuumailee, että toimintoja voisi lähitulevaisuudessa jotenkin yhdistää.
"Tässä lähellä on niitä samoja kivikautisia kotapohjia joita Kierikissäkin esitellään. Pitäisi vissiin laittaa niiden kohdalle joku kyltti, kai nekin jotakuta kiinnostavat."
Pohjoisen luontomatkailun suuri nimi Lapland Festivals on myös osoittanut kiinnostusta suotornin hyödyntämiseen. Ja muitakin virityksiä on.
"Taitaa vain olla niin, että jos tänne tosissaan haluaa ulkomaisia matkailijoita, ne pitäisi kuljettaa tänne helikopterilla ja täältä sitten hotelliin", Kakko arvelee.
