Suomussalmen kunta oli Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelman suurin yksittäinen menettäjä. Kunnan metsäpinta-alasta on suojelussa yli 30 000 hehtaaria.
Kunnanjohtaja Timo A. Säkkisen mielestä määrä on jo sitä luokkaa, että siitä luulisi heruvan jotain vastikettakin.
"Vanhojen metsien suojeluun liitetty korvauspaketti on tuonut Suomussalmelle 400 000:n euron verran ylimääräistä investointitukea Kianta Stonen vuolukivitehtaaseen", Säkkinen sanoo.
Pienen miettimisen jälkeen hän muistaa myös toisen "selvän kompensointikohteen".
"Muutama metsätien pätkä on korjattu näillä rahoilla", hän sanoo.
Säkkisen mielestä koko rahoituspaketin suurin virhe on siinä, että se ripoteltiin eri ministeriöiden pitkille momenteille.
"Jos Helsingistä kysyy, mitä rahoilla on saatu aikaan, sieltä vastataan että kaikki on käytetty. Tietenkin ne on käytetty, koska ne ovat näillä momenteilla", hän sanoo.
Ongelma on hänen mielestään siinä, että niitä ei ole kohdennettu niille alueille, joilla todella on metsien suojelusta aiheutuneita sosioekonomisia ongelmia.
Kunnan elinkeinojohtaja Jari Tolonen on samoilla linjoilla.
"Rahat olisi pitänyt osoittaa tuotannollisiin investointeihin normaalien aluepoliittisten tukien lisäksi", Tolonen sanoo.
Hänen mielestään rahoitusohjelman epämääräisyys on aiheuttanut ärtymystä ja epätietoisuutta laajemminkin.
"Uskottavuus on mennyt, ja siksi on ihan varmaa että jatkossa vastaavan paketin myyminen on tosi vaikeaa", hän sanoo.
Tolosen mielestä vähintä mitä Suomusalmella nyt odotetaan on, että edes metsätaloutta voitaisiin harjoittaa rauhassa suojelualueiden ulkopuolisissa metsissä.
"Valtio voisi olla siinä jonkinlainen takuumies", hän sanoo