Herkästä kauniista kultahiuksisesta Suomi-neidosta on tullut vaihdevuosista kärsivä kiukutteleva ja nalkuttava vanha rouva. Amerikkalaisista amerikkalaisin suomalainen yhteiskunta on maailman kovimpia. Uusitsekkyys ja kovat arvot ovat arkipäivää. Ultraliberalismi nousee yhä enemmän pinnalle ja kaikkien puolueiden arvot ovat samasta muotista valettuja.
Kun itsenäisyyttä hankittaessa kaveria ei jätetty, nyt kaverille ei jätetä. Jokainen tulkoon toimeen omillaan. Väki on jakautunut yhä enemmän kahtia. Pitkäaikaistyöttömiä riittää. Mielenterveyspotilaita on heitteillä. Vanhusten hoitolaitosten arkea ovat yksinään päivästä toiseen kyhjöttävät vanhukset, jotka saavat päivittäisen ruokansa ja vaippansa, mutta usein siinä onkin kaikki. Uhkana on, että yhä pitempään kotona olevat ikäihmiset jäävät heitteille.
Julkisen terveydenhoidon kontolla olevat jonottavat hoitoon tai päivystykseen. Heitä parempiosaiset kiiruhtavat lääkärille suoraan, nopeasti ja tehokkaasti.
Kaikki pyörii talouden ja kovien arvojen ehdoilla. Tuloerot ovat kasvaneet roimasti. Laskusuhdanteesta huolimatta optiopotit ovat niin valtavia, että aina demokraattiset ruotsalaiset ovat joutuneet toppuuttelemaan suomalaisten johtajien saalista muun muassa Soneran ja Telian fuusiossa. Ennätysmäisia osinkoja ja lisäosinkoja jaetaan.
Reilun vuosikymmenen mittainen lama on jättänyt arpensa. Leikkaukset ovat iskeneet ennen kaikkea sellaisiin, joilla ei ole voimanaan isoja järjestöjä, jotka löisivät nyrkkiä pöytään. Vahva voittaa heikon.
Vaikka Suomen talous kasvoi viime laman jälkeen poikkeuksellisen nopeasti, ovat palvelujen supistukset jatkuneet. Esimerkiksi terveydenhoitoon on Suomessa satsattu alle OECD-maiden keskiarvon. Myös työttömyys on pysynyt pilvissä kovasta kasvusta huolimatta.
Teot ja juhlapuheet ovat ristiriidassa. Ihmiset eivät synnytä enempää lapsia, vaikka heille osoitettaisiin vaikka minkälaisilla käyrillä Suomen väestöllinen tulevaisuus. Nuoret perheet tarvitsevat ennen kaikkea varmuutta leivästä ja työpaikoista. Turvallisuuteen eivät riitä pätkätyöt.
Koulutuksen merkitystä korostetaan juhlapuheissa. Samaan aikaan yliopistot kamppailevat rahapulan kanssa ja supistavat toimintojaan.
Ministerit vaativat juhlapuheissa nopeita valmistumisaikoja. Suurin osa heistä olisi potkittu yliopistosta pois, jos opetusministerin kaavailemia tutkintoaikoja olisi noudatettu heidän aikanaan.
Yritysjohtajat peräävät, että ihmisten tulee olla pitkään töissä, mutta jäävät itse varhaiseläkkeelle.
Työnantajat puhuvat juhlapuheissaan työvoimasta yrityksen suurimpana voimavarana. Samaan aikaan työntekijöitä nostetaan ulos mitä tökerimmillä tavoilla.
Kilpailukyky ei ole vain hurjia voittoja ja kaikkien viidakon lakien mukaista saalistusta. Se on myös yhteiskuntarauhaa, koulutusta, sosiaaliturvaa, terveydenhoitoa, etiikkaa, turvallisuutta ja korruptoitumattomuutta.
Nämä asiat tahtovat unohtua. Ne voivat olla jonain päivänä kovassa kurssissa. Ennen kaikkea näillä voi kauniisti harmaantuva Suomi-rouva kilpailla. Se ei voi kilpailla Kiinan kanssa Kiinan keinoin. Silloin häviö olisi varma.