Suomea pidetään usein tasa-arvoisena kielenä siksi, että sekä miehiin että naisiin viitataan hän-pronominilla sen sijaan, että kummallekin sukupuolelle olisi oma pronomininsa.
Suomen sanat eivät myöskään taivu suvun mukaan toisin kuin monissa Euroopan kielissä. Meidänkin kielessämme on kuitenkin vahvasti sukupuoleen viittaavia sanoja kuten aulaemäntä ja järjestysmies.
Epätasa-arvoista on myös se, että naisen sukupuolta korostetaan välillä erikseen puhumalla esimerkiksi naislääkäreistä. Tällainen kielenkäyttö voi luoda sellaisen vaikutelman, että lääkärit ovat yleensä miehiä, ja että naislääkäri on poikkeus, jota täytyy korostaa erikseen.
Lisäksi monissa sanonnoissa puhutaan miehistä, vaikka tarkoitetaan kaikkia ihmisiä.