Helsinki
Aleksi Mäkelän ohjaama, Solar Filmsin tuottama Pahat pojat tekee elokuvateatterien kassoilla huimaa tulosta.
Pahat pojat rikkoi kymmenentenä esityspäivänään 200 000 katsojan rajan, mikä on kotimainen ennätys ja hätistelee jo kansainvälistenkin hittien tulosta Suomessa.
Pahojen poikien rakettimainen nousu on herättänyt ajatuksia kotimaisen elokuvan entistä ehommasta "buumista", joka on ollut puheenaihe siitä lähtien, kun menestysvuonna 1999 koettiin yleisönsuosiossa huomattava hyppäys.
Seuraavaa yksittäistä kassamagneettia uumoillaan jo televisiossa miljoonayleisöjä vetäneen Raidin elokuvaversiosta.
Sen tavoittelema yleisöhaitari liikkuu 250 000 (tuottaja Claes Olssonin arvio) ja 400 000 (levittäjä Columbia TriStar Nordiskin Jouko Jämsän arvio) katsojan välillä.
Mitä kotimaisen elokuvan tekijät ja tukijat itse ajattelevat nousukaudesta?
"Ei ole olemassa mitään kotimaisen elokuvan lamaa tai nousukautta, on vain ja ainoastaan hyviä tai huonoja elokuvia", väittää Solar Filmsin tuottaja Markus Selin, joka korostaa suusta suuhun -menetelmän tehoa Pahojen poikien menestyksessä.
Suomen elokuvasäätiön tuotantojohtaja Erkki Astala sen sijaan selittää: "Suomalaisen elokuvan asema kotimaan markkinoilla on ollut jo vuodesta 1998 suhteellisen hyvä ja terve. Markkinaosuus on vaihdellut yleensä 10-20 prosentin välillä, mikä on kansainvälisessäkin vertailussa hyvä saavutus, varsinkin kun otetaan huomioon, että kotimaisia elokuvia tulee vuosittain ensi-iltaan vain kymmenkunta." Astala luottaa, ettei kotimainen menestys tänäkään vuonna jää vain yhden elokuvan kontolle.
Markkinavoimat etenevät
Taidokas ja entistä aggressiivisempi markkinointi on nykyisessä mediaympäristössä näkyvä osa elokuvien lanseeraamista. "1990-luvun alussa tuottajat ymmärsivät alkaa markkinoida elokuvia", kuten Claes Olsson toteaa.
Monet tuotantoyhtiöt ovatkin siirtäneet markkinointiaan ulkopuolisille tiedotustoimistoille.
Solar Filmsin tapauksessa näin ei kuitenkaan ole toimittu, selittää Pahojen poikien tiedotuspäällikkö Rampe Toivonen.
Pahojen poikien markkinoinnin näkyvimpiä osia on ollut suomalaisessa mittakaavassa ennennäkemätön sponsorisopimus kodinkoneketju Expertin kanssa. Toivonen listaa lisäksi erinäisiä soundtrack-, tuotemyynti- ja kampanjasopimuksia.
Toisaalta tuotemerkkien kanssa saatetaan joutua myös vaikeuksiin, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus on juuri antanut Raid-elokuvan tuotantoyhtiölle huomautuksen lainvastaisesta alkoholi- ja tupakkatuotteiden mainonnasta.
Vastaajat toki korostavat menestystekijänä markkinoinnin ohitse itse elokuvan laadukkuutta tai vetoavuutta.
"Kuka markkinoi ja millä?", pohtii Rampe Toivonen.
"Media joka vääntää juttuja päivästä toiseen saadakseen itsensä kaupaksi vai elokuva, josta jutunaiheet väkisin revitään? Ei kai tämäkään haastattelu tai jutunaihe ole Pahat pojat -elokuvan markkinointia", lehdistön pohjattomasta nälästä puhuva Toivonen kyselee. Sen päättäkööt lukijat.
Tuottajat, tavoitteet
ja talous
"Ammattimaisen tuottajakunnan kehittyminen Suomeen viimeisen kymmenen vuoden aikana on yksi syy viime vuosien menestykseen", Erkki Astala selvittää.
"Tuottaja on tuotannon avainhenkilöistä se, jonka tulee pitää mielessään elokuvan koko prosessi ideasta valkokankaalle ja yleisön mieliin."
Myös Markus Selin puhuu ammattitaitoisten tuottajien merkityksestä ja korostaa jatkuvuuden tärkeyttä tuon ammattitaidon saavuttamisessa.
Sekä Erkki Astala, Markus Selin että Claes Olsson peräävät lähes samoin sanoin lisää toimintaedellytyksiä kotimaiselle elokuvalle.
"Liian pieni julkinen tuki estää kotimaisen elokuvan kansainvälistymisen, vaikka sillä olisi siihen edellytyksiä", Olsson toteaa.
Astalan mukaan kotimaisen elokuvan rahoitustilanne asettaa vakavia rajoituksia niin tuottajan kuin luovien tekijöiden työskentelylle.
Elokuvan saama tuki Suomessa jääkin reippaasti alle puoleen muiden Pohjoismaiden tasosta.
Elokuvasäätiön Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelma 2003-2005 esittää tuen nostamista nykyisestä noin 10 miljoonasta eurosta 25 miljoonaan.
Kotimaisen
kerronnan jano
Tämä juttu on puhunut paljolti rahasta ja markkinoinnista itse elokuvien kustannuksella. Elokuva on kuitenkin perimmältään jotain muuta kuin kassakoneen kilinää tai hetken huvia.
Suomalaisella yleisöllä on nykyisin jano kotimaista kerrontaa kohtaan, mistä puhuvat teatterielokuvien televisioesitystenkin saamat huomattavat katsojamäärät.
Globalisaation ja amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin vastapoolina on nähtävissä pyrkimystä paikallisuuteen. Väliä lienee silläkin, millä keinoin menestystä niin kotimaassa kuin kansainvälisillä kentillä haetaan.
Jos kulttuuri-ilmasto erinäisissä näkemyksissä uhkaa homogenisoitua, mediaympäristö sen sijaan välineellisesti sirpaloituu yhä entisestään. Erkki Astala luottaa silti, että elokuva, audiovisuaalisen median "kantaäiti", säilyttää asemansa tulevaisuudessakin. Se tapahtuu monipuolisella tarjonnalla, mikä on elokuvasäätiön tietoisena tavoitteena.