Verotusta on kevennetty, mutta kilpailijamaissa vielä enemmän. Ellei myös muiden kuin pienituloisten verotusta oikaista, työmotivaatio laskee.
Suomessa on kevennetty verotusta yhdeksän vuotta. Tästä huolimatta Suomen suhteellinen kilpailuasema ei ole juuri kohentunut, koska muut maat ovat keventäneet verotusta vielä enemmän. Vain pienituloisten verotus on laskenut eurooppalaiselle keskitasolle. Sen sijaan keski- ja suurituloisten verotus on yhä kireää useimpiin kilpailijamaihin verrattuna. Kun tulot kasvavat, veroprosentti nousee Suomessa paljon jyrkemmin kuin Euroopassa keskimäärin.
Veronmaksajien keskusliiton tekemä selvitys osoittaa, että Suomi on keventänyt pienituloisten verotusta jopa muita maita reippaammin. Sen sijaan perheettömän, 45 000 euroa vuodessa ansaitsevan tuloverotus on yhä kireämpää kuin Euroopassa keskimäärin. Suomi poikkeaakin tässä Euroopasta, missä veroalennukset on kohdistettu juuri keski- ja hyvätuloisiin.
Suomessa etenkään lisätöiden teko ei kannata. Rajavero 29 500 euron vuosituloissa on liki yhdeksän prosenttiyksikköä korkeampi kuin muissa maissa keskimäärin. Isopalkkaisilla, 96 500 euroa vuodessa tienaavilla, ero on jo 11 prosenttiyksikköä. Kaikki on kuitenkin suhteellisista. Esimerkiksi Norjassa tällä palkkatasolla ei ylletä korkeampaan rajaveroon.
Hallituksessa keskusta haluaa ohjata ainakin osan veroalennusvaroista työnantajamaksujen alennuksiin. Tosiasiassa työnantajamaksut eivät ole meillä vertailumaiden huippua, vaan eurooppalaista keskitasoa, keskimäärin 23,7 prosenttia palkasta. Muualla maksujen osuus palkasta on keskimäärin 24,5 prosenttia. Paljon tärkeämpää olisikin alentaa keskituloisten rajaveroa kuin työnantajamaksuja.
Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on alentanut veroja 900 miljoonaa euroa. Sen ansiosta veroaste on laskenut prosenttiyksikön verran. 2000-luvulla tehtyjen palkkaverotuksen kevennysten vaikutus Suomen suhteelliseen asemaan on kuitenkin vähäinen. Vuonna 2000 Suomi oli Euroopan neljänneksi ankarin verottaja, tänä vuonna viidenneksi ankarin.
Suomen verotuksen ankaruus näkyy etenkin perheellisillä palkansaajilla, koska meiltä on poistettu lähes kaikki perhepoliittiset vähennykset, jotka ottaisivat huomioon perheiden tosiasiallisen taloudellisen tilanteen. Etenkin perheelliset huippuosaajat joutuvat miettimään, kannattaako Suomessa tehdä töitä.
Jos Suomi haluaa pitää hyvin palkatut osaajat maassa, aloitettua verokevennyslinjaa on jatkettava. 2000-luvun veronkevennykset eivät ole parantaneet huippuosaajien asemaa lainkaan. Suomi on ollut kolmanneksi ankarin marginaaliverottaja niin vuonna 2000 kuin vuonna 2004.
Lähes koko Eurooppa kuuluu kireän verotuksen alueeseen Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Japaniin ja Australiaan verrattuna. Suomi ei kuitenkaan menesty edes Euroopan sisäisessä vertailussa. Suomen verokilpailukyky on erityisen kehno asiantuntija-ammateissa.
Tuskaa lisää julkisen sektorin koulutettujen ankea asema. Sairaanhoitajat, lastentarhanopettajat ja ala-asteen opettajat ansaitsevat esimerkiksi Britanniassa, Tanskassa ja Norjassa huomattavasti suomalaiskollegaa enemmän. Kun mukaan lasketaan verot ja hintataso, Suomen koulutetut putoavat EU:ssa pohjalle. Kannustavasta työelämästä ei tosiaan kannata puhua.
Veronalennusten painopiste on ollut tähän asti pitkälle pienituloisissa. Verokilpailu on äitynyt jo niin kovaksi, että jos Suomi haluaa pitää kiinni osaajistaan, suuntaa on muutettava. Veroprogressiota on loivennettava ja verotusta on kevennettävä myös ylemmissä tuloluokissa.