Itsenäinen Suomi kokoontuu tänään Tampereelle presidentin kutsuille Linnan ollessa remontissa. Ilta poikkeaa perinteisestä. Asut ovat kenties vähän tavanomaisempia, eikä parketilla pyörähdellä kättelyn päätteeksi.
Kansakunnan merkkihenkilöt ovat kuitenkin koolla, sulassa sovussa samoissa tiloissa. Vaikka arjen ympyröissä intressit joskus törmäävät rajustikin, tänä iltana itsenäisyys ylittää kaikenlaiset kansalaisia jakavat rajalinjat.
Hyvä niin. Televisioidussa juhlassa Suomi antaa kasvot päättäjilleen ja vaikuttajilleen, mikä helpottaa tietämään, kenen komennossa maata viedään. Presidentin isännöimää itsenäisyyspäivän juhlaa ei kovin rajusti julkisesti kritisoida.
Suomi on edelleen nuori valtio. Sata vuotta tulee täyteen vuonna 2017. Matkan varrelle mahtuu kuitenkin paljon. Suomalaiset ovat nostaneet itsensä takaperoisesta agraarivaltiosta moderniksi ja vauraaksi oikeusvaltioksi. Temppua ei voi liiaksi korostaa.
Maailmasta löytyy paljon vastakkaisia esimerkkejä suhteellisen edistyksellisistä valtioista, jotka ovat taantuneet pahasti. Ja sitten on niitä, jotka eivät ole kyenneet käyttämään potentiaaliaan.
Menestys ei tule koskaan ilmaiseksi. Onnenkantamoisten varaan ei tulevaisuutta voi rakentaa. Voi hyvin perustein arvioida, että meikäläinen poliittinen päätöksentekojärjestelmä on tuottanut paljon enemmän hyviä kuin huonoja päätöksiä.
Aivan yhtä lailla ihmisen luonteeseen kuuluu, että eteen tulleita vastoinkäymisiä pidetään ainutlaatuisina ja suorastaan ylivoimaisina ratkaista. Nyt Suomessa murehditaan hyvinvointivaltion tulevaisuutta, kun kuntien talouden pohja on murentunut, valtio vahvassa velkaantumiskierteessä eikä muun maailman veto ole nostanut elinkeinoelämää suosta.
Ihmisten pidentynyt eliniänodotekin näyttäytyy ennemmin haittana kuin suurena voittona, vaikka juuri siksi hyvinvointivaltiota aikoinaan tavoiteltiin, että kansalaisten elämä olisi turvallisempaa, vauraampaa, onnellisempaa ja pidempää. Hyvinvointivaltion mukanaan tuoma eliniän pidennys on ollut paljon vaikeampi tavoite saavuttaa kuin siitä johtuvan kestävyysvajeen ratkaisu tulee olemaan.
Moni elämän perusasia on Suomessa edelleen hyvin järjestetty ja jokaisen saavutettavissa.
Uuden ajan edessä Suomi silti on. Sekin on hyväksyttävä, että tulevat vuodet voivat olla hankalampaa aikaa mihin on totuttu. Teollisuuden rakennemuutos vie työpaikkoja vielä paljon, ja ennen kuin korvaavia syntyy, aikaa kuluu. Mikään suhdanteiden automatiikka ei auta meitä samalla tavalla kuin vielä pari vuosikymmentä sitten.
Kuitenkin se pohja, jolta muutokseen ponnistetaan, on edelleen vahva. Huolimatta alentuneista Pisa-tuloksista suomalainen koulu kestää yhä hyvin vertailuissa. Kun muuttuminen tarkoittaa aina uuden osaamisen hankkimista, on hyvä, ettei tarvitse kaikkea luoda alusta. Peruskoulun huoltokorjaus on ovi itsenäisen Suomen uuteen aikaan.