Metsäteollisuuden koneet käyvät kuumina ja investointejakin tehdään. Tämä puujalka pitää yhä Suomen taloutta pystyssä, mutta varsinainen kasvu pitää etsiä muualta.
Eri puolille maata nousee uusia kauppakeskuksia vauhdilla. Paljon harvinaisempia tuntuvat olevan ne nostokurjet, joiden alla rakennetaan uutta tuotannollista tilaa. Pikemminkin uutiset ovat luoneet vaikutelman, että entisiä tehdastiloja vapautuu tuotannon siirtyessä muualle.
Mihinkään puhtaasti jälkiteolliseen yhteiskuntaan tässä ei olla silti siirtymässä. Tullihallituksen tilastot viime vuodelta kertovat Suomen viennin kasvaneen viime vuonna 17 prosentilla. Tuontikin kasvoi, mutta kauppataseeseen kertyi ylijäämää lähes 6.6 miljardia euroa.
Nämä tulokset syntyvät suomalaisen teollisuuden ansiosta. Erityisesti kasvoi metalli-, kone- ja kulkuneuvoteollisuuden sekä kemian teollisuuden vienti. Sen sijaan sähkötekniikan osuus jopa hieman laski, mikä on merkillepantavaa muun viennin kasvaessa. Suomen onnena on, että elektroniikan ala nousi vain täydentämään muuta elinkeinorakennetta, ei korvaamaan sitä. Jos yhden alan myynti hiipuu, muita jää maahan jäljelle.
Perinteinen savupiipputeollisuus investoi yhä Suomeen eniten. Elinkeinoelämän keskusliiton kyselyssä metsäteollisuus lupaa tänä vuonna investoida Suomeen vähintään 762 miljoonaa euroa. Se on enemmän kuin maan teollisuuden muilla suurilla aloilla, metallissa ja elektroniikassa.
Metsäteollisuuden sijoituksista neljännes menee kapasiteetin lisäämiseen tehtailla, lopuilla pidetään entistä tuotantoa kunnossa. Tämä on samaan sekä hyvä että huono uutinen.
Hyvä se on sikäli, että tällaiset investoinnit kertovat metsäteollisuuden aikovan vakaasti pysyä Suomessa. Huono tieto taas on se, että merkkejä mistään todella uudesta ei ole näkyvillä. Entiset vehkeet pidetään hyvässä iskussa, ja siihen tyydytään.
Esimerkiksi Stora-Enso kertoi kuluneella viikolla reippaasti parantuneista tulosluvuista, mutta tyytyväiseltä ei väistyvä toimitusjohtaja Jukka Härmälä vaikuttanut. Yhtiöstä annettiin selviä vihjeitä uusista säästöohjelmista: kannattavuuden olisi pitänyt tässä suhdannevaiheessa olla vielä parempi. Edellinen säästöohjelma vähensi työvoimaa konsernissa 1 600 hengellä.
Tämä näyttäisi olevan suomalaisen metsäteollisuuden yleinen malli. Tuotanto sinänsä kasvaa aina vain suuremmaksi, mutta henkilöstön määrä ohenee ja tehtaitakin saattaa olla vaarassa. Viimeksi työpaikkoja tuli liipasimelle M-Realissa.
Metsäteollisuus vaikuttaa vakaasti uskovan keskittämisen ja suuruuden voimaan. Konsulttiyhtiö Ernst&Youngin tekemä, loppuviikosta julkistettu selvitys näyttäisi kertovan, että muillakin eväillä pärjäisi: alan pienet ja keskisuuret yritykset ovat kannattaneet suuria monikansallisia konserneja paremmin.
Suomen osalta tämä on kuitenkin enää vain teoretisointia. Pienistä alan yrityksistä on jäljellä oikeastaan enää Myllykoski ja jokunen muu erillinen tehdas, ylivoimainen osa metsäteollisesta toiminnasta on keskittynyt isoihin konserneihin.
Kokonaisuutena Suomi on sikäli hyvässä asemassa, että maan vientiteollisuus nojaa useisiin eri aloihin. Mutta vaikka vienti vetää, pitäisi myös pystyä etsimään ja rakentamaan yhä uutta. Esimerkiksi metsäteollisuutta on aiheellisesti moitittu siitä, että alan tutkimus ja tuotekehittely on jäänyt liian vähälle.