Suomi kaipaa uutta yhteiskuntasopimusta. Pelivaraa on hieman jäljellä, joten aika pitäisi käyttää hyödyksi. Oulu voisi tarjoutua pyöreän pöydän New Deal –neuvottelujen isännäksi.
Hallituksen kehysriihen talouskasvua ryydittäneet toimet ovat saaneet kovaa arvostelua ekonomisteilta. Alavireinen talous ei välttämättä lähde nousuun, koska kulutusta verotetaan aiempaa kovemmin. Yrityksille annettava yhteisöveron roima alennus ei ole vielä tae investoinneista ja lisätyöpaikoista, koska helpotus annetaan ilman ehtoja.
Kun palkankorotusvaraa pidetään syksyn tuloneuvotteluissa pienenä, on vaarana, että kuluttajien luottamus hiipuu entisestään. Vienti on pahoin tukehtunut ja vaarana on myös kotimarkkinoiden umpeutuminen.
Kulutuskysynnän heikkous näkyy jo työttömyyden kasvuna. Työttömyys puolestaan tuo nopeasti ongelmia suurten asuntolainojen takaisinmaksuun. Kielteinen kierre voi saada äkkiarvaamattoman turbovauhdin. Sitä ei kukaan halua.
Käytännössä valtion elvytysvara on olematon, koska talousluvut ovat alavireisiä ja hallitus on sitoutunut valtionvelan kasvun taittamiseen. Budjettia tilkitään silti syömävelalla, joka keskittyy olemassa oleviin rakenteisiin, ei uuden luomiseen.
Nyt eteenpäin mennään kituutellen. Taantuma on vaarassa pitkittyä ja Suomi näivettyä, kun varovainen politiikka pitää keinovalikoimaa suppeana.
Entisen pääministerin Esko Ahon mukaan Suomi on vaarassa räpiköidä ulapalle. 1990-luvun lama-ajan pääministerin mukaan pelivaraa on, mutta vaarana on, että aikaa ei osata käyttää oikein.
Pahin skenaario ex-pääministerin mukaan on se, että käytössä oleva liikkumavara käytetään asioiden ennallaan pitämiseen eikä asioiden muuttamiseen.
Ahon viestiä kannattaa kuunnella herkällä korvalla. Nuori pääministeri joutui yhdessä valtiovarainministeri Iiro Viinasen kanssa juoksemaan leikkaus- ja säästöpäätöksillä aikaa karkuun, ettei Suomi olisi joutunut kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n holhoukseen.
Suomella on vielä liikkumavaraa, mutta aika pitää käyttää hyödyksi. Vastuuttoman politikoinnin aika on ohi. Parasta olisi, jos koolle saataisiin, poliittisista ja elinkeinoelämän päättäjistä sekä työmarkkinaosapuolista koostuva uusi Korpilampi, jonka asialistalla olisi Suomen selviytymisohjelma ja siihen sitoutuminen.
Oulu voisi Pehkolanlammen hengessä toimia isäntänä pyöreän pöydän New Deal –neuvotteluissa, joissa sitouduttaisiin toimenpiteisiin, joilla saadaan investoinnit liikkeelle, talous kasvuun ja työllisyys nousuun.
Näivettyneessä tilanteessa ei pitäisi kaihtaa edes elvytykseen käytettävää lisävelkaa. Uudessa yhteiskuntasopimuksessa pääomat käytettäisiin viisaasti työllistäviin ja talouskasvua parantaviin investointeihin.
Oulu voisi tarjoutua digitaalisten sovellusten koelaboratorioksi, jossa etsitään tulevaisuuden ratkaisuja. Digitaalisissa palveluissa piilee valtava kustannustehokkuus. Rakennemuutosalueena ja ICT-teknologian globaalina murroskaupunkina Oulu, jos mikä, on paras mahdollinen paikka digitaalisten markkinoiden koealustaksi.