Iso-Britanniassa järjestetään juhannusviikolla kansanäänestys maan kuulumisesta EU:hun. Tuoreimpien mielipidetutkimusten perusteella on hyvin vaikea tehdä luotettavaa ennustetta, kuinka äänestyksessä käy. Lopputulos on aidosti auki.
Jos Iso-Britannia päätyy lähtemään EU:sta, vaikutus EU:hun talousalueena on iso.
Erityisen suuri vaikutus olisi rahoitusmarkkinoilla. Lontoo on Euroopan kiistaton finanssikeskus ja osuus EU:n pörssin markkina-arvosta noin 30 prosenttia. Taloudeltaan maa on EU:n toiseksi suurin heti Saksan jälkeen.
Lisäksi Iso-Britannian painoarvo talousalueena on edelleen kasvamassa. Maan väestörakenne on terve Euroopan mittapuulla. Maasta olisi kaikella todennäköisyydellä tulossa muutaman vuosikymmenen päästä EU:n väkirikkain ja samalla taloudeltaan todennäköisesti isoin maa.
Lähtöprosessi ja sopimusten uudelleen neuvottelu kestäisi helposti vuosia.
Tämä tarkoittaisi vuosia jatkuvaa taloudellista epävarmuutta, mikä puolestaan näkyisi lyhyellä tähtäimellä negatiivisesti maan talouskasvussa.
Olennaisempi kysymys olisi kuitenkin, mitä vaikutuksia lähdöllä olisi pitkän aikavälin talouskasvuun. Tämä puolestaan riippuisi paljolti siitä, millaisen jatkosopimuksen EU ja Britannia neuvottelisivat. Tämän neuvottelun tulosta emme voi vielä tietää.
Paljon riippuisi siitä, mitä tavoitteita EU ja jäsenvaltiot ottaisivat lähtemisneuvotteluihin. Jos taloudellisia vaikutuksia haluttaisiin minimoida, pitäisi pyrkiä varmistamaan, että kauppa- ja pääomavirrat voisivat edelleen mahdollisimman vapaasti virrata Iso-Britannian ja EU:n välillä.
Tämän pitäisi olla myös Suomen tavoitteena. Meidän ei pitäisi yrittää tehdä tässä tapauksessa briteistä varoittavaa esimerkkiä seuraaville lähtöhalukkaille.
Iso-Britannian lähtö olisi myös historiallinen muutos Euroopan valtatasapainoon.
Maa on vuosisatojen aikana tietoisesti toiminut tasapainottavana toimijana suhteessa manner-Eurooppaan. Brittien painajainen on ollut yhtenäinen, saarivaltiota mahdollisesti vastustava manner.
Mantereen lukuisissa sodissa Iso-Britannian liittolaisina ovat viimeisen neljänsadan vuoden aikana olleet vuoroittain niin Ranska, Hollanti, Preussi, Itävalta-Unkari kuin Venäjäkin.
Suomi menettäisi luontaisen liittolaisen monissa markkinatalouteen, säätelyyn ja erityisesti rahoitusmarkkinoihin liittyvissä asioissa.
Pohjoismaat, Hollanti ja Iso-Britannia ovat muodostaneet samalla tavalla ajattelevan ryhmän, kun pohditaan näitä kysymyksiä. Suomen kannalta tämä tarkoittaisi, että vaikutteet instituutioiden ja etenkin rahoitusmarkkinoiden kehityksestä tulisivat entistä enemmän etelästä, ei lännestä.
Jos Iso-Britannia lähtee, euromaana Suomi katsoisi entistä selvemmin Eurooppaa Saksan kautta. Samalla Saksan ja Ranskan akseli kasvattaisi edelleen merkitystään EU:n sisällä.
Terveen valtatasapainon kannalta Suomen pitää toivoa kyllä-äänten voittoa kansanäänestyksessä.
Jos Iso-Britannia päätyy jäämään EU:hun, haasteet eivät kuitenkaan pääty tähän.
EU:n sisälle on rakentunut poikkeuksellisen paljon sisäisiä jännitteitä, jotka voivat purkautua disintegraationa.
Näitä ovat pakolaiskriisin hoito, Itä-Euroopan autoritaariset hallitukset, euroalueen integraation jälkihoito ja ennen kaikkea populististen puolueiden nousu.
On täysin mahdollista, että jotkin muutkin maat järjestävät tulevaisuudessa kansanäänestyksen EU:hun kuulumisesta Iso-Britannian tapaan.
Riskitekijänä integraation purkautuminen on arvaamaton.
Integraation lähes yhtäjaksoinen eteneminen EU:ssa on kasvattanut päättäjien ja sijoittajien sukupolven, joka ei ole kokenut vastakkaista tilannetta. Kokemukseksi ei riitä Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamisen seuranta sivusta.
Tämä voi helposti johtaa riskien aliarviointiin, kun aitoa kokemusta riskien toteutumista ei ole.
Yksi mahdollinen seuraamus brittien kansanäänestyksestä ja muista EU:ta rikkovista voimista voi olla, että kahden vauhdin EU-kehitys vahvistuu. Tässä skenaariossa EU:sta tulee laaja, mutta entistä yleisemmin yhteisiä sääntöjä asettava. Todellinen syvällinen integraatio tapahtuisi euroalueella.
Tämä olisi luonnollinen vaihtoehto maailmassa, jossa poliittinen kehitys eri maissa eriytyy entistä enemmän. Britannia on ollut myös hidastamassa pelkkien euroalueen instituutioiden rakentamista.
Suomen haaste tässä vaihtoehdossa olisi, että euroalueen jäsenenä se tarkoittaisi juuri sitä integraatiota, jota aktiivisesti vastustamme.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.