Suomi kipusi mallimaaksi hi-viruksen ja aids-epidemian torjunnassa 1980-luvulla. Tartuntamäärä on jäänyt maassamme pieneksi: aids on vaatinut 30 vuodessa noin 300 suomalaisen hengen, mikä on väestömäärään nähden hyvin vähän.
Hanna Nikkanen ja Antti Järvi selvittävät tuoreessa kirjassaan, miksi Suomi pystyi torjumaan epidemian paremmin kuin useimmat muut. Teos Karanteeni - kuinka aids saapui Suomeen (Siltala) toisaalta kuvaa, että aids-hysterian estäminen ei onnistunut yhtä hyvin.
- Keskeisiä syitä aidsin torjunnan menestykseen Suomessa oli varhainen havahtuminen ongelmaan. Suomi oli ainoa maa, jossa aids-seulonta aloitettiin jo ennen ensimmäistä diagnoosia, Nikkanen korostaa.
Onnistuminen kuitenkin kylvi tulevan riskin siemenen.
- Vähäinen tartuntamäärä on johtanut huolettomuuteen. Suomalaiset käyvät nyt erittäin vähän hiv-testeissä. Tämä on väärää tuudittautumista turvallisuuden tunteeseen. Vaikka hiviin on jo olemassa lääkitys, kenenkään ei todellakaan kannata sitä itselleen hankkia.
Suomi kykeni torjumaan aidsia takavuosina osin siksi, että meillä valittiin humaani, vapaaehtoisuutta korostava linja.
- Se tarkoitti, että - toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa - hiv-testiin sai mennä anonyymisti, eikä hiv-positiivista saanut pakottaa eristykseen.
Seurauksena testausluvut Suomessa kohosivat: ihmiset uskalsivat mennä lääkärille ja testeihin.
- Osaltaan tämäkin esti epidemiaa. Hi-virusta tartuttavat yleensä ne, jotka eivät tiedä omasta tartunnastaan.
Epidemian onnistunut estäminen ei merkitse sitä, että hiv-tartunnan saaneiden tilanne olisi Suomessa helppo.
- Tartunnasta ei uskalleta kertoa kuin aivan lähimmille, Nikkanen kuvaa.