Suomi on ollut Euroopan unionin jäsenmaa 20 vuotta ja seitsemän päivää. Kahteen vuosikymmeneen mahtuu niin onnistumisia kuin epämiellyttäviäkin yllätyksiä, mutta Suomea on enää mahdoton kuvitella EU:n ulkopuolella.
Suomen kansainvälinen asema on vakaa ja tunnustettu. Jäsenyys 28 valtion muodostamassa yhteisössä on tuonut Suomelle myös tarvittavaa liikkumavaraa, mikä on näkynyt selkeimmin Venäjän muutoksissa 1990-luvulla ja Vladimir Putinin toisella kaudella 2010-luvulla.
EU-jäsenyyden ansiosta Suomen ei tarvinnut etsiä henkensä pitimiksi kolmatta tietä tai pyrkiä epätoivoisesti kohti länttä, kun Venäjä aloitti viime vuonna sotilaallisen mahdin palauttamisen ja yllätti muut valtiot valtaamalla laittomasti naapurimaahansa Ukrainaan kuuluneen Krimin niemimaan sekä tukemalla Itä-Ukrainan separatisteja.
EU:n talouspakotteet Venäjälle tuntuvat Suomen itäviennissä. Venäjän voimapolitiikka on kuitenkin osoittanut, että ilman EU:ta Suomen asema olisi nykytilanteessa paljon kyseenalaisempi.
Ensimmäisiin jäsenyysvuosiin 1990-luvulla kuului sääntelyn vähentäminen ja henkinen sopeutuminen uuteen, aiempaa vapaampaan aikakauteen.
EU ei itsessään tuonut Suomeen avoimempaa ilmapiiriä, vaan jäsenyys kannusti kansalaisia avaamaan kauluksen nappejaan ja ottamaan kaikessa vähän rennommin.
Talouslamasta nousussa ollut Suomi ihasteli matalaa korkotasoa ja rupesi menestymään aivan poikkeuksellisesti informaatioteknologiassa. Nokiasta tuli matkapuhelimineen yksi maailman tunnetuimmista tuotemerkeistä.
Suomen hallitus valitsi pääministeri Paavo Lipposen (sd.) johdolla rohkean strategian, jolla Suomi vietiin EU:n päätöksenteon ytimiin, tärkeisiin pöytiin. Niissä Suomi sai mainetta luotettavana, rakentavia ratkaisuja etsivänä jäsenmaana.
Kansallisten hyötyjen ja pienten maiden etujen valvomisen lisäksi Suomi sitoutui unionin yhteisiin tavoitteisiin. Toimintamalli huipentui Suomen ollessa EU:n puheenjohtajamaana vuonna 1999.
Juhlat päättyivät, kun talouslama alkoi vuonna 2008. EU sai niskaansa suurtyöttömyyden ja taloudellisen epävakauden, joka oli vähällä murentaa yhteisvaluutta euron.
Suomi oli jo aiemmin luopunut jäsenyyden alkuvaiheen hyvin aktiivisesta roolistaan. Matti Vanhasen (kesk.) hallitusten aikana Suomi hoiti EU-velvoitteensa, mutta ei ollut kiinnostunut tekemään uusia avauksia. Sen sijaan Suomi sai rettelöitsijän maineen kesällä 2011 vaatiessaan hätäluototettavalta Kreikalta vakuuksia, jotka eivät kuitenkaan olisi turvanneet luottotappioita. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) lepytteli vakuustempullaan kotimaan eurokriitikoita, mutta rapautti uskottavuutta EU-pöydissä.
20 vuoden kokemuksen perusteella Suomi on menestynyt EU:ssa parhaiten ollessaan hyvin aktiivinen ja rakentava jäsenmaa. Sitä linjaa olisi hyvä jatkaa.
Pääkirjoitus