Valtiojohto on vahvistanut lopultakin jatkosodan lopputuloksen: Suomi taisteli torjuntavoiton Neuvostoliitosta kesällä 1944.
Valtiovalta presidentti Tarja Halosen ja pääministeri Matti Vanhasen johdolla osoitti viime lauantainanöyrästi kiitollisuuttaan sotaveteraaneja ja Suomen auttajia kohtaan. Suomi saavutti kesä-heinäkuun aikana 1944 Neuvostoliitosta torjuntavoiton, jonka ansiosta lähtökohta rauhanneuvotteluille ratkaisevasti muuttui. Presidentti Halonen sanoi jatkosodan päättymisen 60-vuotisjuhlaseminaarissa, että "suuria uhrauksia vaatineesta saavutuksesta maamme on pysyvässä kiitollisuudenvelassa Teille, arvoisat sotaveteraanit!"
Kiitollisuus ja kunnioitus sotaveteraaneja kohtaan oli silmiinpistävä seminaarissa, johon osallistui arvovaltainen joukko eri alojen vaikuttajia. Vaikka valtiovallan arvostus veteraaneja kohtaan on lisääntynyt, monille se tuli liian myöhään. Sodan jälkeisinä vuosina ja vuosikymmeninä veteraaneja ei arvostettu, vaan pikemminkin arvosteltiin. Nyt pääministerin sanoin myönnetään, että veteraanien panos Suomelle oli ratkaiseva myös rauhan tultua. "Maan rakentamisen lisäksi se loi uskoa, toivoa ja rakkautta isänmaata kohtaan."
Suomi eli 60 vuotta sitten kahden suunnattoman sotakoneen välissä. Selvisimme, koska meillä oli viisas poliittinen ja sotilaallinen johto ja koska miehet rintamalla kestivät. Professori Ohto Manninen muistutti seminaarissa, että Suomen tai sen keskeisten osien miehittämistä suunnittelivat kesällä 1944 sekä Neuvostoliitto että Saksa.
Neuvostoliitto asetti huhtikuussa 1944 tavoitteekseen Suomen antautumisen ja maan haltuunoton. Neuvostoliitto kaavaili Suomen antautumista vielä Talin-Ihantalan torjuntataistelujen jälkeenkin. Kun aseet vaikenivat 5.9.1944, antautumisesta ei enää ollut kysymystäkään. Saksa taas valmistautui miehittämään Ahvenanmaan siinä tapauksessa, että Suomi antautuisi. Seurasi ankara Lapin sota.
Talin-Ihantalan alueella Karjalan kannaksella käytiin kesä-heinäkuun aikana torjuntataistelu, joka ratkaisi Suomen kohtalon. Suomalaisten linjat pitivät ratkaisevan viikon ajan, ja Suomi pelastui. Torjuntavoiton ansiosta lähtökohdat rauhanneuvotteluille ratkaisevasti muuttuivat. Stalinkaan ei enää vaatinut antautumista ehdoitta.
Rauhanehdot olivat kuitenkin raskaat, aluemenetykset laajoja ja sotakorvaukset suuria. Sadattuhannet ihmiset joutuivat jättämään kotiseutunsa. Heistä tuli evakkoja, Suomen sisäisiä pakolaisia.
Muulta Euroopalta jäi suomalaisten kamppailu itsenäisyydestä lähes kokonaan huomaamatta. Se vain muistettiin, että Suomi oli ollut väärällä puolella. Suomen kuvaan iskettiin leima "hävitty sota". Me itsekin ajattelimme niin pitkään. Vasta 90-luvulla olemme alkaneet puhua avoimesti torjuntavoitosta ja Talin-Ihantalan ihmeestä.
Jatkosodan muistovuoden kunniaksi ensi vuoden budjetissa laajennetaan sotaveteraanien kuntoutusta ja otetaan etujen piiriin uusia ryhmiä. Lisää rahaa kuntoutukseen ja etuihin tulee runsaat 20 miljoonaa euroa. Yllättäen aikaistettiin myös kansaneläkkeiden tasokorotusta.
Aineellinen hyvä on tarpeen, mutta se ei poista sitä ikävää asennetta, jonka kohteeksi Suomen itsenäisyyden pelastajat joutuivat sodan jälkeen pitkäksi aikaa. Moni veteraani myös pahoitti mielensä, kun valtiojohto ei osallistunut aiemmin tänä vuonna Talin-Ihantalan vuosijuhlaan. Lauantain seminaarin varauksettomuus kuitenkin korvaa ainakin osittain mahdolliset unohdukset, ilmaisihan Suomen valtiojohto sotaveteraaneille aidon kiitollisuuden ja kunnioituksen kaikkien suomalaisten puolesta.