Musiikin aika -festivaali sukelsi tämänvuotiseen pääteemaansa sanan ja sävelen suhteeseen varsinaisesti vasta kolmantena päivänään.
Tätä ennen kuultiin monia kiinnostavia kokonaisuuksia, kuten tapahtuman taiteilijoita esitellyt monenkirjava avajaiskonsertti ja uuteen musiikkiin keskittyneen Kairos-jousikvartetin intensiivinen esitys.
Festivaalin todellisiin urakoitsijoihin kuulunut ruotsalainen Peärls before swïne experience puolestaan näytti, kuinka instrumentillinen ammattitaito ja taiteellinen tasokkuus yhdistyvät hauskuuteen ja yleisöystävällisyyteen.
Tabermannin pikavisiitti
Musiikin ajan vierailijana oli tänä vuonna myös runoilija Tommy Tabermann. Hän ei kuitenkaan saapunut Keski-Suomeen runojaan tulkitsemaan, vaan syynä oli maanantai-iltana kantaesityksensä saanut Seppo Pohjolan säveltämä Virtaa!-teos, jonka tekstinä on Tabermannin runo.
Halu raja-aitojen ylittämiseen teki vierailusta Tabermannille mieluisan. Hän näkeekin runouden ja musiikin välisen rajan monessa suhteessa häilyvänä.
"Runous on alun perin suuri laulu. Runoudessa kirjoitettu perinne on paljon lyhyempi kuin suullinen."
"Toisaalta rytmi on tärkeä osa viestiä. Kuulen yleensä runoni myös melodioina. Alallamme on vanha sanonta, että hyvän laulun saa paremmin huonosta runosta, koska hyvä runo on säveltänyt itse itsensä, hän jatkaa analyysiaan."
Tabermann määritellään usein ennen kaikkea rakkausrunoilijaksi. Hänelle itselleen rakkaus on kuitenkin hyvin laaja käsite.
"Rakkausrunossa on kyse maailmankatsomuksesta, jossa globaali ja läheinen toisista välittäminen ovat yhdessä", hän täsmentää.
Näin ollen myös Tabermannin äskettäin hip hop -taustoihin lausuma Kiitti vitusti -runo käsittelee sekin rakkautta. Tekijänsä mukaan keskustelua herättäneen tekstin tarkoitus on osoittaa epäkohta, jossa kirosanan hokemisesta on tullut lähes elämää kannattava voima.
"Se on henkilökuva 30-40-vuotiaasta luuserista, joka yrittää pitää yllä identiteettiään. Kyseessä on satiiri, mutta samalla surullinen kertomus. Se on taisteleva rakkausruno, joka taistelee paremman maailman puolesta", Tabermann kiteyttää.
Perinnetietoinen Sarmanto
Rakkaudesta kertoo myös Jyväskylän kesä -festivaalilla lauantaina kantaesityksensä saanut Heikki Sarmannon The Touch of Your Voice -teos. Reilun tunnin mittainen teos syntyi Invalidisäätiön tilauksesta. Toivomuksena oli kaunista ja rauhoittavaa musiikkia, jolle Sarmannon oma elämäntilanne tarjosi sopivan tematiikan: musiikista tuli rakkaudentäyteinen äitiyden ja syntymisen ylistys.
Levytyksenä saatavilla olevan teoksen esittäjävoimissa ovat maestron itsensä lisäksi hänen pitkäaikaiset luottomuusikkonsa saksofonisti-huilisti Juhani Aaltonen ja laulaja Maija Hapuoja. Sarmanto kehuu vuolaasti ystäviensä ammattitaitoa ja kertoo teoksen etenevän paljolti heidän yhteispelinsä kautta.
"Junnu on ykkössolisti ja Maija hänen alter egonsa. Heidän yhteissoundinsa on maaginen."
Kuultuna teos on juuri sitä, mitä tilaaja on halunnut: kaunista, rauhallista ja viihdyttävää musiikkia, joka luottaa ehkä yllättävänkin perinteisiin muoto-, melodia- ja harmoniaratkaisuihin. Muun muassa bossa nova-, calypso-, ja jazz-valssi-tunnelmat vilahtelevat.
Nöyrä
romantikko
Jazzillisuutta teoksessa edustaa runsas improvisoinnin määrä. Kategorioita kaihtavana musiikintekijänä Sarmanto kertoo kuitenkin karsastavansa termiä jazz ja puhuisikin mieluummin vain musiikista. Hän myös tiedostaa, että teoksen perinteisempi sävelmaailma saattaa aiheuttaa ihmetystä.
"Tässä on tietty ilkikurinen tervehdys jatsareille. Olen häpeämätön romantikko", hän heittää.
Uudessa teoksessa ei ole lainkaan sanoja, vaan Hapuojan lauluääntä käytetään instrumentin tapaan. Taustansa ja erikseen nimettyjen 12 osansa myötä se on kuitenkin selkeän ohjelmallinen siirtäen vastuuta sisällön muotoutumisesta kuulijalle.
"Olen pyrkinyt siihen, että otsikot tarjoavat monenlaisia assosiaatioita. Toivon että otsikkoni olisivat kuin runoja, joita jokainen voi tulkita omalla tavallaan. Sellainen runokin on paras, josta löytyy loputtomasti merkityksiä."
Myös sävellysfilosofiansa suhteen Sarmanto tunnustautuu romantikoksi.
"Mitä enemmän musiikkia tekee, sitä enemmän huomaa, ettei oikeastaan itse tee mitään. Se vain tulee jostain. Tälle on kuitenkin edellytyksenä, että on vastaanottokykyinen. Pitää olla antennit auki avaruuteen."
Ohjenuoranaan suomalaisen jazzin pioneeri pitää katkelmaa A. Hellaakosken runosta Satakieli herää: "Olen vastaanottaja vain. Olen soiva."