Tasavallan presidenttinä Sauli Niinistö (kok.) olisi toiminut kansakunnan unilukkarina.
"Se tehtävä sopii myös puhemiehelle. Mitä hiljaisempi presidentti, sitä puheliaampi puhemies", eduskunnan puhemiehen nuijaan tarttuva Niinistö tokaisee eduskunnan kuppilassa, jossa kuhisee sekä onnensa kukkuloilla eläviä uusia ministereitä että katkeran kalkin nielleitä melkein ministereitä ja entisiä ministereitä.
Miltä presidentti Tarja Halosen toisen kauden ensimmäinen vuosi on näyttäytynyt täpärästi kakkoseksi jääneen Niinistön silmin?
"En lähde arvioimaan, enkä varsinkaan arvostelemaan hänen kauttaan. Tässä on muutamia kysymyksiä, jotka olivat jo presidentinvaaleissa esillä. Taisin puhua häntä vahvemmin ilmastomuutoksesta ja varautumisesta ikääntymiseen, mutta se jäi ohuelle keskustelulle. Niissä unilukkarisuus olisi voinut toimia jo kaksi tai kolme vuotta sitten", Niinistö painottaa.
Pääministerigallup ratkaisi
Miten pitkään Niinistö pohti paluuta kotimaan politiikan taistelutantereille ja miksi hän pyörsi aiemman päätöksensä?
"En pohtinut pitkään. Annoin viime kesänä suoraan kysymykseen suoran vastauksen. Tarkoitin, etten ole tulossa ja sillä aiheutin itselleni taloudellisen tappion, kun suunnittelin olevani Luxemburgissa syksyyn 2007 asti. Minulla on esimerkiksi vuokra-asunto edelleen siellä. Elin kielteisen päätökseni mukaan."
Niinistö muistelee, että kokoomuksessa oli kesällä kahdenlaista henkeä hänen kansanedustajaehdokkuudestaan.
"Nousi esille, että ei ole pelkästään hyvä asia, että olen mukana. Siinä ilmapiirissä minun oli helppo tehdä kielteinen ratkaisu. Sellaista pakkohalua minulla ei ole, jos ei näytä olevan kaikkien mielestä hyödyksi. Jos minusta aiheutuu vahinkoa, niin on parempi pysyä poissa."
Niinistön mukaan tunnelma muuttui täysin elokuussa keskustan tilaaman pääministerigallupin seurauksena.
"Se oli ilmeisesti kiusaksi tehty. Sen jälkeen pieni joukko kokoomuksessa, joka oli esittänyt duubioita (epäilyjä), purki pikku hiljaa duubionsa pois minun suunnaltani. Sitten päädyttiin, että se (ehdokkuus) on pelkästään hyödyksi kokoomukselle."
Niinistöä ei häirinnyt spekulaatiot, että hän on kokoomuksen todellinen pääministeriehdokas. "Pääministeripohdinta oli helppo kiistää, kun se ei pitänyt paikkansa."
Vallantäyteys kaatoi SDP:n
Niinistön intoa palata kotimaan politiikkaan vauhditti myös sosiaalidemokraattien puheet, että häntä äänestäneet ihmiset olivat väärässä.
"Presidentinvaaleista jäi vain myönteisiä kokemuksia, mutta vaalien jälkeisestä ilmapiiristä syntyi omituinen kuva. Voittajapuoli oli hirmuisen tyytymätön. Esimerkiksi Paavo Lipposen kirjoituksen henki Turun Sanomissa oli, että ihmiset, jotka olivat minua äänestäneet, olivat harhautuneita. Presidentti totesi, että kansa jaettiin kahtia. Näytti siltä, että pidettiin vääränä, että sain ääniä. Syksyllä alkoi tulla luokkasotaväitteitä."
Niinistöä alkoi kiusata, onko sosiaalidemokraattien vallanpituus johtanut vallantäyteyteen.
"He nonsaleerasivat (vähättelivät) äänestäjät, jotka eivät äänestäneet oikein ja olisivat arvottomampia äänestäjiä. Tämän asian havaitseminen ajoi minut vähän liikkeelle. Tähän asenteeseen sosiaalidemokraatit kaatuivat. Siinä on paikalleen jähmettynyttä valtaa, jossa ei nähdä toisia mielipiteitä, vaan torjutaan ne reippaasti väärinä."
Niinistö iloitsee, että demareiden asenteelliset puheet ovat nyt vaienneet.
Rajoite presidentin suuntaan
Miksi Niinistö ei lähtenyt uuden hallituksen ulkoministeriksi?
"Se on hankalampi kysymys tämä hallituskysymys. Jouduin tekemään tiettyjä johtopäätöksiä hallitusneuvottelujen aikana ja tein oikeita arvioita, mutta ei minua mitenkään suljettu ulkoministerin paikalta. Minulle se oli muodollisesti valintatilanne."
Niinistö tiedosti, että ulkoministerinä hänellä on valtiosääntöoikeudellinen rajaus presidenttiin. Hän viittaa siihen, että presidentinvaalien kolme kilpakumppania olisivat jakaneet ulko- ja turvallisuuspoliittisen vallan.
"On sitten epämuodollinen rajoite, joka koskee minua suhteessa kokoomuksen puheenjohtajaan Jyrki Kataiseen. En varmasti olisi voinut olla jättäytymättä pelkästään ulkoministeriksi. Tarkoitan sillä, että media olisi ilman muuta kysynyt minulta talouspolitiikasta ja pääministerispekulaatio olisi jatkunut toisella ulottuvuudella."
Niinistö jatkaa: "Minun rooliani olisi väistämättä venytetty ulkoministerin tehtävää laajemmaksi. Havaitsin itseni lisäksi myös Kataisen ja monen muunkin puolueessa näin ajattelevan. Ellei tällaista pohdintaa olisi tehty, toki olisi ollut helpompi lähteä hallitukseen."
Ei epäilyjä Kanervaan
Onko Niinistö pettynyt tilanteeseen?
"Näitä juttuja on kiva levitellä. En ole pettynyt. Se oli vain käytännön pakko."
Millä mielellä Niinistö on katsellut, kun ulkoministerinä on Ilkka Kanerva (kok.) ja ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä Paavo Väyrynen (kesk.)?
"Jos puhutaan lopputuloksesta ja mennään neljä vuotta eteenpäin, niin en usko, että näihin tarinoihin enää palataan. Uskon, että siellä hallituksessa hoidetaan hommat täysipainoisesti. Ei minulla ole duubioita tehtävien hoitamisen suhteen kumpaankaan", Niinistö toteaa.
Uusi valtiovarainministeri Jyrki Katainen saa varautua ainakin siihen, että unilukkari herättelee, mikäli hallituksen talouspolitiikassa ei riittävästi varauduta väestön ikääntymiseen.