Israelin ja Hizbollahin tulitauko alkoi maanantaina, mutta jännitys säilyy alueella. Kansainvälisten joukkojen, joissa Suomikin ehkä on mukana, on oltava heti tilanteen tasalla.
Maanantaina aamulla Libanonissa alkoi kaivattu, mutta väistämättä hatara tulitauko YK:n päätöslauselman pohjalta. Siviilit alkoivat heti palailla alueelle, jossa Israelin ja Hizbollahin joukot yhä olivat asemissa. Kuukauden kestäneiden sekavien taisteluiden jäljiltä ei mitään tavallista rintamalinjaa ole olemassa, vaan osapuolet ovat alueella limittäin. Israelin hyvin vahvaa armeijaa vastassa on sissisodassa hyvin taitavaksi osoittautunut organisaatio, joka pitää itseään voittajana.
Israel on turhautunut sodan vaikeuteen, eikä Hizbollahia ole lyöty. Tuskin kukaan lopulta yllättyy, jos tilanne karkaa taas käsistä. Lisäksi pelissä on mukana myös muita toimijoita, ennen muuta Hizbollahin tukija Iran. Palestiinalaisalueillakin on levotonta.
Sodan osapuolet ovat silti sitoutuneet tulitaukoon, ja kynnys sen täyteen rikkomiseen on kohtalaisen korkealla.
Oli erittäin tärkeää, että YK sai aikaan yksimieliset ehdot tulitauon syntymiselle. Kuitenkin vasta käytäntö näyttää, kuinka sotineiden osapuolten vetäytyminen ja kansainvälisten ja libanonilaisten joukkojen tulo tilalle onnistuu. YK on aloittamassa erittäin vaikean operaation rauhanturvaamisen historiassa. Epäonnistumiseen ei ole varaa, eikä operaation kestosta ole mitään tietoa.
Eräissä kansainvälisissä arvioissa maanantaina Suomen nimi oli mukana lyhyellä listalla niistä maista, joiden odotetaan lähettävän joukkoja rauhanturvaajiksi Libanoniin. EU-maista johtavan roolin on ottamassa Ranska, ja myös Italia lienee lähdössä mukaan. EU:n ulkopuolisista maista Libanoniin odotetaan suuremmassa mitassa esimerkiksi Malesiaa, Indonesiaa ja Turkkia.
Jo pelkkä mukanaolo arvioissa kertoo niistä paineista, joita Suomen poliittiselle päätöksenteolle juuri nyt asetetaan. EU:n osuus ei voi olla vain parin maan varassa. Mitään johtavaa roolia Suomelta ei Libanonissa odoteta, mutta Suomen mitassa parisataakin rauhanturvaajaa olisi iso ja kallis panos. Sellaiseen ei etukäteen ole mitenkään varauduttu.
Aivan alkuun Suomi tuskin edes ehtii mukaan. Joukkojen kokoaminen ja lähettäminen vie oman aikansa. Nopeimmin paikan päällä tarvitaan hyvin kenttäkelpoisia joukkoja, ja tällöin puhutaan juuri Ranskan kaltaisesta maasta. Aikaa pyörittelyyn ei kuitenkaan ole. Kansainvälisten joukkojen pitäisi alkaa saapua alueelle tuota pikaa, ja niiden koostumus ja tehtävät on saatava nopeasti selville.
Tässä tilanteessa Suomen johdon on kyettävä nopeaan mutta huolelliseen harkintaan. Päätös on Suomen omissa käsissä, mutta sitä ei saa pitää ennalta määrättynä. On olemassa myös mahdollisuus sanoa ei. Hallitus ja presidentti käsittelevät asiaa perjantaina, ja joistakin kommenteista voi päätellä, että Suomi todennäköisesti osallistuu rauhanturvaoperaatioon.
EU-puheenjohtajuuden tuoma "velvollisuudentunto" ei ole kuitenkaan riittävä peruste joukkojen lähettämiseen. Suuret riskit eivät toisaalta ole yksin riittävä syy vetäytyä vastuusta. Käytännössä kyseessä on Suomen kansainvälistä roolia koskeva linjapäätös. YK-mandaatti on olemassa, joten siitä ei voida kotimaassa riidellä.
Libanonissa on nyt suuri tarve hyville ja päteville rauhanturvaajille. Suomella voi olla taustansa ja kokemuksensa takia rakentava rooli sotatoimialueen rauhoittamisessa, mutta vain omien voimavarojensa mukaan ja riskit minimoiden.