Valtakunnan herrojen ja rouvienkin ahneilua seuratessa on alkanut tuntua, löytyykö johtopaikoilta kohta ainoataan ihmistä, jolla on puhtaat jauhot pussissa.
Osataan sitä kuitenkin muuallakin kuin huipulla. Vuosien vaahtoaminen pedoista, susikannan romahtamisesta, hoitosuunnitelmista ja lopputulemana koko vyyhden yhteiskunnalle tuomasta laskusta voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: kaikki eivät voi puhua totta.
Valtio maksoi suurpetojen aiheuttamista eläinvahingoista 2012 yli seitsemän miljoonaa euroa. Suurin osa veronmaksajilta kootuista roposista meni porotalouden harjoittajille, jotka ovat kärsineet suurimman osa vahingoista.
Vahinkojen määrä kasvaa jatkuvasti. Vuosikymmenen alussa kauhisteltiin, kun korvaussumma ylitti miljoona euroa. Todennäköisesti tänäkin vuonna lyödään taas uusi ennätys, mutta se ei tunnu huolettavan ketään. Lamasta ja silmissä katoavista työpaikoista kärsivä Suomi haluaa ruokkia suurpetoja kalleimmilla herkuilla.
Paliskuntain yhdistyksen tietojen mukaan petojen suihin katosi todistetusti noin 5 000 poroa. Kaikkia petojen raatelemia ei kuitenkaan koskaan löydetä, minkä vuoksi todellinen vahinko on poronomistajien etujärjestön mukaan moninkertainen.
Petojen rauhoituksiin tiukempia linjauksia vaativia luonnonsuojelujärjestöjä tällaiset luvut eivät kuitenkaan paljon hetkauta. Niiden mielestä puheet petovahingoista ovat hyttysen ininää.
Järjestöjen laskentojen mukaan petokannat ovat hälyttävän heikot, minkä vuoksi on vaadittu poronhoitoalueen rajan siirtämistä pohjoisemmaksi. Tämä kehitys on hyvällä alulla. Vuosien hätähuudoista huolimatta alueen etelärajalla pillit on saatu jo panna lähes pussiin.
Syötävän loppuminen etelämpänä ei ole kuitenkaan poistanut ongelmaa mihinkään. Esimerkiksi susivahingot ovat alkaneet siirtyä kohti pohjoista.
Lapissa on murehdittu, ettei siellä ole lisääntyvää susikantaa. Tällä menolla ongelman kanssa ei tarvitse tuskailla enää kauan, sillä pedot vaihtavat maisemaa liukkaasti ravinnon mukana.
Kun hirvikantaa on harvennettu viime vuodet reippaasti, tarjonta luonnossa vähenee. Luonnollisesti pedot ottavat ravintonsa sieltä, missä sitä on tarjolla, eli iskevät entistä hanakammin porokarjoihin ja kotieläimiin.
Suomessa on historian saatossa ollut tapana katsoa aina mallia länsinaapurista. Mitä ihmettä kaavailee Ruotsi? Se aikoo tehdä sen, mitä meillä on pidetty täysin mahdottomana temppuna. Ruotsi suunnittelee leikkaavansa reippaasti petokantaansa.
Paliskuntain yhdistyksen puheenjohtajan, kemijärveläisen Hirvasniemen paliskunnan poroisännän Jukka Knuutin lausahdus, että poronlihasta on tullut jo marginaalituote, kuulosti puhelimessa suorastaan surulliselta.
Ammattilaisten voipumisen ymmärtää, sillä tänä vuonna porojen teurasmäärä painuu historiallisen alas, 80 000:een.
Elinkeinon harjoittajat ovat puhumasta päästyään yrittäneet kertoa päättäjille, mihin ollaan matkalla.
Viestit eivät ole kuitenkaan tavoittaneet, vaikka samalla ministeriön tilittämä korvaussumma on paisunut kuin pullataikina.
Rahapulan vuoksi maksatukset tahtovat venyä, minkä vuoksi vahinkojen kärsijät ovat saaneet odotella rahojaan pahimmillaan jopa toista vuotta.
Viivästyneitä korvauksia odottelevia poromiehiä rauhoitellaan, että eniten tuhoja tekevien petojen poistamiseen annetaan kaatolupia.
Ongelman ydin on kuitenkin se, että vahinkoja on vaikea ehkäistä. Kaatolupia heruu vasta sen jälkeen kun pedot ovat tehneet jo tekosensa.
No, mitä yhdestä ammattikunnasta. Onhan meiltä kadonnut teknologian töitä, puujalka on murtunut ja moni muukin ala on jo kontallaan. Antaa mennä porotaloudenkin vain reippaasti samaan konkurssiin.