Suomen teollisuustuotanto jatkaa yhä pudotustaan, Ruotsi sanoo jo pudonneensa jaloilleen. Suomen talous jumittaa pahasti, ja mitä lähemmäksi vaalit tulevat, sitä vähemmän näkyy vastuunkantajia.
Tilastokeskuksen uusin julkistus kertoo, että Suomen teollisuustuotanto oli syyskuussa lähes neljänneksen pienempi kuin vuosi sitten samaan aikaan.
Luku on kaamea, mutta selittyy pitkälti sillä, että viime vuoden syyskuu mentiin vielä vanhalla vauhdilla. Eikä edessä mitään suurta surkeutta silloin edes näkynyt. 16. syyskuuta viime vuonna valtiovarainministeri Jyrki Katainen ilmoitti puheessaan eduskunnalle näin: "Suomi pärjää parhaimpien joukossa".
Ihan ei ole pärjätty kuten kantapään kautta on jo koettu. Elinkeinoelämän keskusliitto EK kuvaili viime viikon barometrissaan suhdannetilannetta edelleen huomattavan heikoksi. Vakiintumista voi olla näkyvillä, nopeaa käännettä kasvuun ei näy.
Tilastokeskuksen teollisuustuotantoa koskevissa luvuissa huolestuttavinta on, että syyskuussa oli laskua elokuuhunkin verrattuna. Tämän vuoden mittaan teollisuus on pari kertaa pyristellyt pintaan edelliskuukauteen nähden, mutta kohta on menty taas alaspäin. Puheita käänteestä parempaan on kuultu jo usein, mutta käänteet eivät ole kestäneet.
Pohjoismaat menevät tässä tilanteessa eri tahtia. Norjan keskuspankki päätti jo lokakuun lopulla nostaa korkoa, koska talouskasvu on ollut odotettua parempaa. Öljymaassa koko talouskriisiä ei ole pahemmin edes huomattu.
Ruotsissa työttömyys kipuaa kymmenen prosentin vaiheille, mikä on maassa paljon. Silti valtiovarainministeri Anders Borg ilmoitti maanantaina, että Ruotsi on pudonnut finanssikriisin jälkeen jaloilleen ja että talouden optimismiin on syytä. Tanskaa talouskriisi on heiluttanut pahoin, mutta työttömyys on siellä selvästi Suomea ja Ruotsia alempana.
EU:n komissio on jo arvioinut unionin talouden olevan vähitellen elpymässä. Tämän vuoden loppupuoliskolla pitäisi nousta taantumasta. Nyt Suomen kannalta riskinä voi jo olla, että euroalueen yleisen taloustilanteen myötä Euroopan keskuspankki päättää nostaa korkoja, mikä ei sopisi lainkaan Suomen talouden tilaan.
Liikkeellä on paljon talouskeskustelua siitä, ovatko elpymisen oireet länsimaissa nimensä mukaisesti tulosta elvytyksestä vai onko pohja jo aidosti pitävämpi. Suomen kokemus viittaa siihen, ettei kovin hyvältä näytä. Suomen teollisuus toipuu kunnolla vasta sitten kun muualla jälleen investoidaan tuotantoon. Sitä ei ole näkynyt. Ruotsissa tehdään enemmän kulutustavaroita, joiden kysynnässä käänteet tuntuvat herkemmin.
Suomen talous on huonolla mallilla. Silti sen paremmin pääministeri Matti Vanhanen kuin valtiovarainministeri Jyrki Katainenkaan eivät ole kunnolla antaneet kasvoja sille, missä oikein mennään. Molempien varsinaiset talouspuheenvuorot ovat olleet harvassa, ja niissä on lähinnä perusteltu, että koko ajan tehdään juuri oikeita päätöksiä.
Näkyvämpi ote olisi tarpeen. Nyt on lähellä vaikutelma, että poliitikot eivät halua tulla kytketyiksi todelliseen taloustilanteeseen. Vastuuta tapahtuneesta sysitään Suomen ulkopuolelle, Suomen omat päätökset ovat aina hyviä. Vaalitkin taas vähitellen lähestyvät.
Kuten EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs sanoi, nousuun pääsy vaatii Suomessa tavallistakin enemmän.
Sellainen henki on poliittisesta päätöksenteosta puuttunut. Kyllä tämä tästä -asenteen sijaan olisi terveellistä käydä kunnon kriisitietoisuuden kautta, sillä kriisistä tässä yhä on kyse.