Suomen 15-vuotiaat voivat jälleen onnitella toisiaan. Maailmanmestaruus on pidetty hallussa. Missään muussa maassa tällä planeetalla koululaiset eivät ole oppineet yhtä paljon.
OECD:n tekemä, 57 valtion kouluja vertaileva ja kolmen vuoden välein toistuva Pisa-tutkimus julkistetaan varsinaisesti vasta huomenna tiistaina. Ennakkotiedot vuotivat kuitenkin julkisuuteen jo viime viikolla. Kun edellisessä Pisa-tutkimuksessa selvitettiin matemaattisia taitoja, nyt vuorossa oli tieteen tuntemus ja sen soveltaminen arkielämään.
Vaikka kysymys muuttuu, Suomi pysyy ykkösenä. Tällainen saavutus on kansallisen ylpeyden aihe. Suomessa eli aikanaan vahvana kansansivistyksen aate. Tuota sanaa ei enää käytetä, mutta sama henki näyttää säilyneen. Osaamisen, oppimisen ja opettamisen arvostus on yhä kansallinen voimavara.
Ei tällainen tulos tietysti tarkoita, että Suomen kouluissa kaikki olisi hyvin, ei lähellekään. Hienotkaan oppimistulokset eivät poista erilaisia kasvamiseen liittyviä ongelmia. Yhteisöllisyyden syntymistä ja suorituspaineista selviämistä ei Pisa-tuloksista näy. Jokelan ampumistapauksen jälkeen on entistäkin tärkeämpää ymmärtää, ettei pelkkä oppiminen ja suorittaminen voi olla koulujen ainoa mittari. Mitä esimerkiksi merkitsee se, ettei lukioissa enää synny luokkakavereita?
Koulukeskustelun lähtökohtaa kuitenkin helpottaa, että tärkein pohja eli koulujärjestelmän kyky opettaa perustaitoja on kunnossa. Ylpeyden aihetta on myös virolaisilla, jotka ovat kiilanneet Euroopan listalla kakkosiksi.
Sen sijaan pohjoismaisissa naapureissa tuloksen luulisi herättävän kovasti kysymyksiä. Ruotsi ja Tanska löytyvät OECD-maiden keskivaiheilta, norjalaiset keskitason alapuolelta. Venäjä tulee aivan Norjan tuntumassa. Yleensä pohjoismaat miehittävät yhtenä joukkona kaikki yhteiskuntien kehitystä mittaavien taulukkojen kärkipaikat. Nyt niin ei ole.
Suomen mainetta kärkisija vahvistaa, ja ulkomaisia vieraita virtaa taas tungokseksi asti kummastelemaan mainiota koulujärjestelmää. Heitä odotellessa Suomessa pitäisi silti siirtyä pohtimaan jo seuraavaa askelta.
Peruskoulutus toimii, mutta sen jälkeisestä ajasta ei voi sanoa samaa. Nuoriso tarvitsee koulun jälkeen nykyistä paremmin tilaa käyttää ja kehittää taitojaan ja lahjojaan. Erityisesti korkeakoulut vaikuttavat kansainvälisessä vertailussa keskinkertaisilta, eikä uusi "innovaatioyliopisto" voilla olla mikään yleispätevä ratkaisu.
paakirjoitus@kaleva.fi