Joulumyynnin jääminen odotuksia pienemmäksi ei todista siitä, että kirjojen asema olisi Suomessa horjumassa. Ajat muuttuvat, mutta kirjallisuus pysyy.
Kirjakaupat kertoivat tiistaina pettyneensä joulumyyntiin. Pettymyksen syynä oli myynnin 1,7 prosentin lasku viime vuodesta.
Tämä tieto kannattaa suhteuttaa kahteen asiaan. Ensinnäkin koko kaupan alan ja etenkin tavaratalojen joulumyynti yleensäkin jäi odotusten alapuolelle. Toiseksi kirjakauppojen kokonaismyynti joka tapauksessa kasvoi hiukan myös viime vuonna.
Jouluajan notkahdus ei kerro vielä mitään kirjojen aseman horjumisesta. Pikemminkin se on yksi viite siitä, että viime joulun aikaan kuluttajat ylipäätään käyttivät kaikkeen rahaa vähemmän kuin kauppiaat olettivat. Siihen taas voi etsiä selitystä yhtä hyvin joulukuun surkeista säistä kuin jonkinlaisesta kyllästymisestä tavaratäytteiseen ostoshysteriaan joulun alla.
Kirjallisuusvoi Suomessa mainiosti, eikä teknologinen vallankumous muutenkaan tunnu juuri horjuttavan vahvaa lukemiskulttuuria. Esimerkiksi lehdistön asema Suomessa ja muissakin pohjoismaissa on yhä maailman mitassa poikkeuksellisen vahva.
Kirjallisuuden kysynnästä kertoo myös erilaisten kirjallisuustapahtumien vahva asema. Turun ja Helsingin kirjamessuilla käy väkeä kymmenin tuhansin, ja keväällä Jyväskylä liittyy joukkoon. Oulussakin kirjamessujen vakiintumiselle on vahva tarve. Paikallisesti jotain kuvaa sekin, että syksyllä Ouluun avattavaa uutta isoa kirjakauppaa odotetaan jo nyt kovasti.
Suomalaisen kirjallisuuden pulmat eivät olekaan myynnin määrässä, vaan sen jakautumisessa. Kirjojen myyntitilastot paljastavat kapean kärjen, joka myy huikeita lukuja. Tänä vuonna kotimaisissa kaunokirjoissa erottuivat kolmen kärkenä Ilkka Remes jopa 150 000 kappaleen myynnillä, ja hänen jälkeensä Laila Hirvisaari ja Kjell Westö.
Nämä kirjat ja kirjailijat ovat hyvin erityyppisiä. Erityisesti Westön menestys sekä suomen- että ruotsinkielisinä painoksina todistaa siitä, että myös perinteisen laadukkaalle kaunokirjallisuudelle riittää vahvaa kysyntää - etenkin, jos kirjalla on vielä Finlandia-palkinto tukenaan.
Mutta palkittujen ja mainostettujen kirjojen ja kirjailijoiden varjossa on koko kirjallisuuden varsinainen kivijalka eli kaikki ne teokset, joiden myynti riittää antamaan tekijöilleen lähinnä taskurahoja. Alalla vallitsee suuruuden ekonomia, jolloin pienten kustantamojen, pienten kirjakauppojen ja tuntemattomien kirjoittajien on kovin työlästä päästä näkyville.
Moni pieni kirjakauppa meni viime vuonnakin konkurssiin. Uusia pienkustantamoita on ilmestynyt mutta myös entisiä väistynyt. Jakelukanavien yksipuolistuminen alkaa olla suomalaisen kirjallisuuden ehkä suurin riski.
Kustantamoiden posti tulvii lähetettyjä käsikirjoituksia. Suomalaisissa on kirjoittamisen vimmaa, eikä takana ole ainakaan taloudellisia motiiveja. Vain harva saa tekstinsä läpi, ja vielä harvempi saa siitä mitään mainittavia tuloja. Silti alan tulevaisuuden helmet kasvavat juuri tätä kautta.
Painosten pienuus ja myynnin vähäisyys ei vielä todista mitään kirjan laadusta. Loppujen lopuksi suomalaisen kirjallisuuden tulevaisuus on kuluttajien käsissä. Mitä enemmän kaikki ostavat sitä mitä kaikki muutkin ja mieluiten mahdollisimman halvalla, sitä ohuemmaksi käy koko alan pohja. Nykyinen keskittymiskehitys ohjaa ikävä kyllä koko ajan tähän suuntaan.