Pääkirjoitus

Suomi on yhä EU-myön­tei­nen

Kokoomuksen menestys todistaa, ettei puoluetta koeta vastuunpakoilijana, vaikka niin moni ministereistä pyrkii EU-tehtäviin. Perussuomalaisten uusi jytky jäi tulematta.

Aika moni arveli kokoomuksen saavan tuta, että kolme hallituksen ministereistä, pääministeri mukaan lukien, tähyää EU-tehtäviin, joko europarlamentaarikoksi tai muihin huipputehtäviin. Vaalitulos kertoo aivan muuta. Kokoomus oli keskustan edellä vaalin ykkönen. Tulos on linjassa kokoomuksen yleisen kannatuksen kanssa. Arvostelu vastuunpaosta ei näkynyt äänestyskopeissa.

Keskustan myötätuuli jatkui vahvana. Puolueen äänisaalis ei yllättänyt, kannatusgallupit ovat olleet kohta vuoden verran keskustalle suosiollisia. Se sen sijaan yllätti, että puolue lähettää Strasbourgiin ja Brysseliin kovin toisistaan poikkeavia edustajia. Olli Rehn on keskustalaiseksi poikkeuksellisen EU-myönteinen, Paavo Väyrynen taas EU-vastainen.

Sunnuntai-illan toisena yllätyksenä voi pitää perussuomalaisten odotettua kehnompaa menestystä. Jytky jäi puolitiehen. Noin 13 prosentin kannatus on hyvä tulos, mutta ihan muuta kuin puoluejohto odotti ja toivoi. Tuloksessa näkyy selvästi puheenjohtaja Timo Soinin maltillistunut EU-retoriikka.

Jos vielä eduskuntavaaleissa 2011 oli ”siellä ongelma missä EU:kin”, puolue ei enää erotu Eurooppa-politiikkansa osalta muista puolueista. Perussuomalaiset eivät vaadi Suomea ulos EU:sta ja eurosta, vaikka kritisoivat Unionia kärkevästi. Suhtautuminen ei oleellisesti poikkea muista puolueista.

Soini todennäköisesti katuu sitä, ettei itse lähtenyt ehdolle. Soinin ollessa ehdolla perussuomalaiset olisivat ottaneet kolmannen paikan. Hän on puolueensa vetovoimaisin poliitikko.

Kokonaisuudessaan äänestystulos kertoo sen, että Suomi on EU- ja euromyönteinen kansakunta. EU:ta vastustavat voimat eivät menestyneet Suomessa lainkaan.

SDP:lle vaalitulos oli jälleen katastrofaalinen. Se näkyy varmasti kesällä käytävissä minihallitusneuvotteluissa. Tuoreen puheenjohtajan on lyötävä paalunsa maahan ja saatava neuvotteluista jotakin demareille todella tärkeää.

Äänestysaktiivisuus oli jälleen surkea 40,9 prosenttia. Syitä on varmasti monia. Maanosa on kärsinyt pitkästä taantumasta, joka on jättänyt 26 miljoonaa ihmistä työttömäksi. Valtionvelka on kasvanut melkein kaikissa EU:n jäsenmaissa. Etäisellä Brysselillä hallintoelimineen ei uskota olevan merkitystä.

Huono talous ei kuitenkaan ole huonon kiinnostuksen suurin syy. Silloinkin kun talous on voinut paremmin, äänestäjiä on ollut vaikea saada liikkeelle.

Kovin kauan näin ei voi jatkua. Parlamentin yleinen hyväksyttävyys, legitimiteetti, edellyttää huomattavasti suurempaa äänestysaktiivisuutta. Mikäli luku laskee tästä vielä, europarlamentti menettää suomalaisten silmissä merkityksensä. Se on vakava kansallinen virhearvio. Parlamentti on merkittävä vallankäyttäjä.

EU:n on otettava projektikseen tehdä itsensä kansalaisille tutuksi. Niin Suomessa kuin muuallakin. Siitä voisi aloittaa, että resursseiltaan rampautettu Eurooppa-tiedotus elvytetään uudelleen myös maakunnissa.

”Soini todennäköisesti katuu sitä, ettei itse lähtenyt ehdolle. Soinin ollessa ehdolla perussuomalaiset olisivat ottaneet kolmannen paikan. Hän on puolueensa vetovoimaisin poliitikko.”