Uusissa tuulivoimasuunnitelmissa puhutaan jo sadoista megawateista. Isot aikeet eivät vain toteudu, ellei julkisen tuen määrää lisätä.
Saksassa tuulivoima tuottaa viitisen prosenttia sähkönkulutuksesta. Suomessa vastaava luku on 0,2 prosenttia. Maiden koolla ei ole kovin isoa eroa, mutta taloudeltaan Saksa on Suomea rutkasti suurempi.
Vertailu kertoo siitä, että tuulivoiman käytön isokin lisäys voisi olla mahdollista myös Suomessa. Saksassa tuulivoimaloiden kokonaisteho on noin 17 000 megawattia. Se vastaa moninkertaisesti kaikkia Suomen ydinvoimaloita.
Tanska on kooltaan paljon Suomea pienempi, mutta sielläkin tuulivoiman teho on yli 3 000 megawattia. Suomessa tuulivoimalat hädin tuskin erottuvat tilastoissa: kapasiteetti on nyt noin 90 megawattia, ja viitisenkymmentä megawattia lisää on rakenteilla. Suomessa on siis tähän asti lähinnä näperrelty. Syy siihen ei löydy ainakaan luonnonoloista. Etenkin rannikkoalueet soveltuvat hyvin tuulivoiman tuotantoon.
Syy tilanteeseen on asenteissa ja politiikassa. Tuulivoimaa on Suomessa pidetty marginaalisena energialähteenä. Sen asema voisi oleellisesti nousta, mutta tämä edellyttäisi tuotannon tukikäytännön muuttamista eli poliittisia linjauksia.
Tähän asti Suomen tuulivoimahankkeet ovat olleet pienimuotoisia, joten koko asiaa ei ole kunnolla jouduttu edes pohtimaan. Lähtökohta on kuitenkin nyt muuttunut. Saksalainen tuulivoimayhtiö WPD suunnittelee Suurhiekan matalikolle Haukiputaan edustalla Suomen oloissa jättimäistä, jopa 400 megawatin tuulivoimapuistoa. Toinen tämän kokoluokan hanke on yhtiöllä vireillä Merenkurkkuun Korsnäsin edustalle. Halvalla ei tätäkään energiaa saa syntymään. Suurhiekan kustannusarvio on 600-800 miljoonaa euroa.
Yhdessä nämä kaksi projektia tietäisivät jo lähes yhden ydinreaktorin verran uutta tuulivoimakapasiteettia. Tähän nähden WPD:n hankkeet ovat herättäneet toistaiseksi hämmästyttävän vähän valtakunnallista huomiota, vaikka ne veisivät tuulivoiman osuuden Suomessa aivan uuteen kokoluokkaan.
Yhtiö on uusi toimija Suomessa, mutta Saksassa ja muuallakin maailmassa sillä on vankka kokemus tuulivoimasta. Tosiasia on, että suomalaisten alan yhtiöiden omat rahkeet eivät ole tähän mennessä riittäneet näin suurten suunnitelmien tekoon. Muualla Itämeren alueella edetään vielä tätäkin ripeämmin. Sekä Viron Hiidenmaalle että Ruotsissa Gävlen edustalle kaavaillaan noin tuhannen megawatin tuulipuistoja.
On hyvä, että myös Suomen rannikolla on vireillä isoja hankkeita. Tuulivoimalla on selkeästi tulevaisuus edessään puhtaana energialähteenä. Silti piirustuspöydiltä todellisuuteen on vielä pitkä matka.
Monissa Euroopan maissa tuulivoiman tuottamista tuetaan julkisin varoin paljon enemmän kuin Suomessa. Ilman julkisen tuen määrän lisäämistä ja tukiperiaatteiden muuttamista tuulivoiman osuuden selvä lisääminen ei onnistu Suomessa. Isot suunnitelmat toimivat tavallaan myös painostuskeinona. Energiakeskustelulle on hyväksi, että tuulivoimahankkeet tulivat julki tilanteessa, jossa keskustellaan ainakin yhdestä ellei peräti kahdesta uudesta ydinvoimalasta.
Hallitukselle tämä tietää valinnan paikkaa siitä, mitä halutaan. WPD:n hankkeiden myötä on syntymässä uusi tilanne. Keskustelun pohjaksi tarvitaan ensi vaiheessa todellista tietoa siitä, millaisista summista ja tukikäytännöistä voisi olla kysymys. Keskustelu tuulivoiman tulevaisuudesta Suomessa on tarpeen nostaa aivan uudelle tasolle. Yhtä selvää on, ettei julkista tukea ole vara jakaa enempäänsä.