Suomi kilpailuttaa EU-maista eniten sosiaali- ja terveyspalveluita. Yleinen uskomus on, että EU pakottaa kunnat kilpailuttamaan myös niiden itsensä tuottamat peruspalvelut. Näin ei ole.
Kuntien on pitänyt kilpailuttaa vuodesta 1994 hankinnat, joita ne eivät tuota itse. Kunnalla on siis täysi oikeus tuottaa palvelut omana työnään, jolloin sen ei tarvitse kilpailuttaa mitään.
Kunnat ovat yksityistäneet ja kilpailuttaneet hyvinvointipalvelujaan kiihtyvällä tahdilla. Vastoin kuntalaisten tahtoa. Parin vuoden takainen Johanna Kallion väitöstutkimus
”Hyvinvointipalvelujärjestelmän muutos ja suomalaisten mielipiteet 1996–2006” osoittaa, että suomalaiset kannattavat julkisia hyvinvointipalveluja.
Yksityistämisestä on käyty vääntöä myös muualla Euroopassa, mutta Suomeen verrattuna sillä erolla, että Suomessa väitetään yksityistämisen olevan ainoa vaihtoehto. Kansalaisiaan kuunnelleissa Euroopan maissa onkin päädytty pitämään sosiaali- ja terveyspalveluita yleishyödyllisinä julkisina palveluina.
Yksityistäminen on aina poliittinen päätös. Siis myös ideologinen. Kallion väitöstutkimuksen mukaan oli selvästi nähtävissä, että oikeistoenemmistöiset kunnat olivat suopeimpia kuntapalveluiden yksityistämiselle.
Suomesta on tullut terveysbisneksen unelmamaa. Kun yksityistä terveydenhoitoa vielä tuetaan julkisin varoin, on toiminta meillä erityisen houkuttelevaa.
Helsinkiläinen kaupunkitutkija Kaarin Taipale julkaisi parisen viikkoa sitten pamflettikirjasen
”Kaupunkeja myytävänä”. Jos olisi mahdollista, jakaisin sen kaikkien puolueiden kaikille ehdokkaille ja äänestäjille joka kotiin-jakeluna.
”Kuntapäättäjä ei voi toimia, ellei ymmärrä yksityistämiseen ajavia paineita, hahmota prosessin askelmerkkejä ja tunnista eroja käytettyjen perusteluiden ja harha-argumenttien välillä”, Taipale toteaa.
Pamfletti paljastaa esimerkein miten monikansalliset yritykset valtaavat suomalaistenkin kuntien palveluita ja miten se tapahtuu. Menettelytavat ja perustelut ovat varsin samanlaiset eri puolilla maailmaa. Perustelut pysyvät samoina myös riippumatta siitä, mitä julkista palvelua ollaan yksityistämässä tai ulkoistamassa: ”Yksityinen on tehokkaampi. Kuntabyrokratia on tehotonta.
Asiakkaalla on vapaus valita hänelle mieluisin vaihtoehto. Kansainvälinen brändi antaa uskottavuutta.”
Lähtökohtana on käsitys, että yksityinen on aina parempi kuin julkinen. Siksi neuvotaan, että kuntahallinnon on opeteltava liikeyritysten toimintatapoja ja kieltä. Kansalaisesta tehdään kuluttaja, kaupunginjohtajasta konsernijohtaja, terveyskeskuspotilaasta asiakas, sairaanhoidosta terveyspalvelutuotantoa. Kuten liike-elämässä myös kuntapuolella on alettu puhua kuntien ”ydinpalveluista”.
Kuntien tehtävät on määritetty laissa. Kuntien ja yritysten ero on yksinkertainen: voiton jako. Yritysten toiminnan tarkoituksena on osakeyhtiölain mukaan tuottaa voittoa osakkeenomistajille.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tuottoisin ja nopeasti kasvava liiketoiminta-ala. Suomalaiset alan yritykset ovat yksi toisensa jälkeen päätyneet ulkomaalaisomistukseen ja osaksi monikansallisia yrityksiä – joilla on usein yhteydet veroparatiiseihin.
Niin on käynyt myös Suomen suurimmalle terveyspalveluyritykselle Terveystalolle. Sen omistaja on nykyisin brittiläinen pääomasijoittaja Bridgepoint. Terveystalo osti Oulun Diakonissalaitoksen, ODL:n, viime vuonna. Terveystalon omistukseen on tänä vuonna päätynyt myös Oulun kaupungin osaomistama työterveysyritys Condia, jonka asiakkaita ovat muun muassa Kalajoki, Kuusamo ja Oulun seudun koulutuskuntayhtymä Osekk.
Suomen toiseksi suurin ja myös Pohjoismaiden toiseksi suurimpiin kuuluva sosiaali- ja terveysalan yritys Attendo on osa pohjoismaista konsernia, jonka johtajilla on läheiset yhteydet veropatariisikytköstensä vuoksi julkisuutta saaneeseen IK Investment Partnersiin.
Suomen suurimpiin kuuluva asumis- ja hoivapalveluita tuottava Mikeva myytiin kesällä ranskalaiselle pääomasijoittajalle G Squarelle. Myös terveyspalveluyritys Mehiläinen on valunut pääomasijoittajien kautta ulkomaalaisomistukseen. Sen omistaa nykyisin ruotsalainen Ambea-ryhmä, jonka taas omistavat ruotsalainen Triton ja yhdysvaltalainen pääomasijoittajayhtiö. Triton ilmoittaa kotipaikakseen Jerseyn veroparatiisi-saaren. Mehiläinenkin sai negatiivista julkisuutta viime vuonna, kun sen todettiin maksaneen 39 miljoonan voitosta veroja vain noin 360 000 euroa.
Heiluri liikkuu onneksi jo toisinkin päin. Kuntapalveluja on viime aikoina myös uudelleen kunnallistettu. Kunnallisalan kehittämissäätiön tänä vuonna tekemän kyselyn mukaan neljännes kunnista ja kuntayhtymistä on palauttanut ulkoistettuja palveluita kunnan omaksi työksi. Syyksi on mainittu muun muassa se, että myös ulkoistettu palvelu maksaa. Lisäksi joka kolmas kunta ilmoitti harkitsevansa ainakin jonkun ulkoistetun palvelun palauttamista kunnan omaksi työksi.
Oulu on ollut aikaansa edellä esimerkiksi maapolitiikassa. Kaupunki on ostanut ja kaavoittanut maata ja pitänyt kaupunkisuunnitteluun liittyvät asiat näpeissään. Voisiko uusi Oulu olla aikaansa edellä miettimällä uudestaan ulkoistamisen hyödyt ja haitat?
Kirjoittaja on oululainen europarlamentaarikko (sd.).