Työn muutoksesta on kirjoitettu ja keskusteltu viime aikoina paljon. Yleensä keskustelu on yhdistetty teknologian kehittymiseen. Esimerkiksi digitalisaation ja tekoälyn käytön laajentumisen odotetaan muuttavan työtehtäviä.
Teknologinen kehitys tulee vaikuttamaan työmarkkinoihin. Kehitystä on kuitenkin vaikeaa ennustaa. Muutoksia on tapahtunut aikaisemminkin. Suomalaiset ovat muuttaneet maatiloilta maa- ja metsätalouden töistä kaupunkeihin teollisuuden ja nykyisin entistä enemmän palveluiden töihin. Monen ammatin merkitys on pienentynyt, ja uusia tehtäviä on jo tullut ja mennytkin.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on kuitenkin tapahtumassa teknologista murrosta vielä voimakkaampi muutos, joka on meille myös ainutkertainen. Tämä muutos on vanheneminen. Ensimmäistä kertaa historiassa ainut kasvava väestöryhmä on eläkeikäiset. Suomi vanhenee nopeasti.
Muutos on tuoreimpien lukujen mukaan myös kiihtymässä. Tämä johtuu syntyvyyden nopeasta laskusta. Viime vuonna Suomeen syntyi noin 47 000 lasta. Tämä on noin 13 000 vähemmän kuin vuonna 2010. Olemme siirtyneet pienten ikäluokkien aikaan.
Pian myös pienenemme kansankuntana. Viime vuoden lopulla päivitetyn Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Suomen väestö alkaa runsaan 15 vuoden päästä jo vähentyä, jos maahanmuutto ja syntyvyys säilyvät nykytasolla.
Yksi vanhenevan Suomen vaikutuksista on työmarkkinat. Jos ja kun työikäisten määrä pienenee ja elinikä pitenee, paineet eläkeiän nostamiselle säilyvät. Jo nykysäännöillä eläkeikä on nousemassa. Tänä vuonna syntyvälle odotettu eläkkeelle jäämisen ikä nykyisillä oletuksilla on jo vajaat 69 vuotta.
Pidempään työskentelevät ihmiset haastavat myös suomalaisen työelämän. Suomalaisten työnantajien ja työtekijöiden on muutettava asennetta vanheneviin työntekijöihin. Hyvä esimerkki on koulutus.
Jos tulevaisuudessa 60-vuotialla on vielä lähtökohtaisesti työuraa jäljellä melkein 10 vuotta, lisäkoulutukseen ja ammattitaidon ylläpitoon pitää suhtautua nykyistä kunnianhimoisemmin. 60-vuotias ei ole jäähdyttelijä, vaan työntekijä, joka voi ja jonka täytyy oppia vielä uutta työuransa aikana.
Toinen vaatimus on työkuorman jakaminen. Etenkin raskaissa fyysisissä töissä on haastavaa jatkaa eläkeikään asti, mikä pitää ottaa huomioon työuria suunnitellessa. Työelämässä tarvitaan joustoja ja osa-aikaisuutta, jotta entistä pidemmät työurat ovat mahdollisia.
USA antaa tästä hyvän esimerkin. Maassa noin joka viides 70-vuotiaista osallistuu työelämään. Vanhemmilla työntekijöillä osa-aikainen työ on hyvin yleistä ja yleisempää kuin nuoremmilla ikäluokilla. Yhdysvalloissa korkeaan töissä käyntiin vaikuttaa Suomea hajanaisempi eläketurva.
Suomessa meillä on kohtuullinen vanhuuseläketurva. Ikääntyneiden työssä jatkamiseksi tarvitsemme motivointia ja arvostusta. Mikä olisikaan sen parempaa motivointia kuin mahdollisuus oppia ja tehdä uutta?
Suomen vanheneva väestö vaatii myös itse hoivaa. Käytämme erityisen paljon hoiva- ja terveydenhuoltopalveluita elämämme aivan viimeisinä vuosina. On odotettavissa, että suurten ikäluokkien edelleen vanhetessa hoivapalveluiden kysyntä kasvaa. Kyseessä on pitkäaikainen muutos. Väestöennusteiden mukaan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana yli 85-vuotiaiden määrä tuplaantuu Suomessa.
Hoivan kysynnän kasvu nostaa kysyntää arjen työntekijöistä, kuten vanhustenhoitajista. Robotit ja automaatio etenevät hitaasti hoiva-alalla. Teknologian kehitys auttaa, mutta ennustettavassa tulevaisuudessa robotit eivät korvaa lähihoitajaa ja hoiva-avustajaa.
Ajankohtainen keskustelu suomalaisesta vanhustenhoidosta konkretisoi myös kehitystä. Jos hoitajamitoitusta nostetaan, tämä nostaa henkilöstötarvetta edelleen. Nyt keskustelussa oleva hoitajamitoituksen nosto lisäisi nopeasti hoitajien tarvetta yli 4 000 henkilöllä.
Suomessa hoivatyön tulevaisuuden haasteita on myös väestörakenteen eriytyminen kaupunkien ja maaseutujen välillä. Kun Helsingissä vanhusten ja työikäisten suhteen odotetaan pysyvän käytännössä tulevaisuudessa liki nykytasolla, maaseudulla ja pienissä taajamissa tilanne on täysin toinen. Pohjois-Suomessa Oulu ja sen lähiseutu erottuu nuoremmalla väestöllä.
Elämme pidempään ja olemme terveempiä kuin aikaisemmin. Tämä mahdollistaa meille myös pidemmät työurat, mutta tähän tarvitaan myös asennemuutoksia työpaikoilla. Tarvitsemme joustoja ja jatkuvaa oppimista myös työuran loppupäässä.
Elämämme loppuvuosina tarvitsemme paljon hoivan ja terveydenhuollon palveluita. On helppo ennustaa, että hoivatyöhön tarvitaan jatkossa enemmän tekijöitä. Tämä tapahtuu riippumatta siitä, mitä ajankohtaisessa hoitajamitoitusta koskevassa keskustelussa käy.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.