Muuten
Jussi Lähdesmäki
Jokohan tästä meille raskaasta aiheesta voi puhua?
Tarkoitan Suomen menestystä, tai oikeammin muka heikkoa menestystä Lontoon kesäolympialaisissa.
Urheilupohjainen masennuksemme ja häpeämme on näet karkeaa ylireagointia ja kohtuutonta, jos suhteutamme asian.
Saimmehan Lontoosta kolme mitalia. Tai oikeastaan viisi: Tuuli Petäjän hopean, Antti Ruuskasen pronssin ja naisten purjehdusjoukkueen jäsenet Silja Lehtinen, Silja Kanerva ja Mikaela Wulff saivat jokainen oman pronssinsa.
No, ehkä kolme on rehellisellä pelillä oikea lukema, mutta kaikki kunnia ja kiitos niistä kolmesta ja ne voittaneille urheilijoille.
Kolmella mitalilla Suomi sijoittui Lontoon mitalitaulukossa sijalle 52, ja olympialaisiin osaa ottaneiden kansojen väkilukutaulukossa sijalle 116.
Siinä valossa menestyimme ihan hyvin.
Lisää suhteuttamalla nousemme murheen alhosta kohti mielen kirkkautta.
Kolmella mitalilla olimme Lontoon kisoissa maailman 37:nneksi paras kesäurheilumaa, kun mitalit suhteutetaan väkilukuumme.
Saimme mitalin jokaista 1,8 miljoonaa asukastamme kohden. Ihan hyvähän se on.
Tuo oli kuitenkin vasta alkulämmittelyä lohdutukseemme. Nyt tulee lisää niin että tuntuu.
Suomi on vuodesta 1898 lukien kaikkien aikojen kesäolympiamitalitilastossa 302 mitalillaan sijalla 14. Kuvitelkaa, väkiluvultaan sijalla 121 oleva Suomi on kaikkien aikojen kesäolympialaisten 14:nneksi menestynein maa.
Mitä me oikein toivomme ja vaadimme? Sijoitushan on loistava! Vai kelpaavatko vain voitot ja ykkössijat?
Okei: Suomi on väkilukuunsa suhteutettuna maailman ykkösmaa saavutetuissa olympiamitaleissa. Meillä on kasassa 302 mitalia, yksi 18 000:tta suomalaista kohden.
Samalla mittarilla Suomi on kaikkien aikojen paras myös kultamitaleilla mitattuna. Niitä meillä on 101 kappaletta. Yksi
53 000:tta suomalaista kohti.
Eikö vieläkään riemu repeä?
Painotetussa taulukossa, jossa kullasta saa neljä pistettä, hopeasta kaksi ja pronssista yhden, Suomi on siinäkin väkilukuunsa suhteutettuna kaikkien aikojen paras maa.
Luulisi jo lohduttavan. Eikö? Niin että kun viime vuosina on ollut vähän hiljaisempaa?
Ensimmäisen kerran Suomi esiintyy olympiamitalitaulukoissa Lontoossa 1908. Silloin saimme 5 mitalia ja olimme kaikkien maiden joukossa sijalla 11.
Neljä vuotta myöhemmin olimme Tukholmassa 26 mitalilla maailman neljänneksi paras kesäurheilumaa. Merkille pantavaa on se, ruotsalaiset treenasivat kovaa omiin kisoihinsa, sillä he voittivat peräti 65 mitalia.
Antwerpenista saimme 34 mitalia vuonna 1920, kuudenneksi eniten. Neljä vuotta myöhemmin Pariisista 37 mitalia ja sielllä olimme kolmanneksi menestynein maa. Yhtä hyvin menestyimme Amsterdamissa 1928 ja Los Angelesissa 1932.
Melbournesta tuli vuonna 1956 vielä 15 mitalia ja kymmenes sija, mutta sen jälkeen saimme tyytyä vain kouralliseen kesäolympiamitaleita aina vuoteen 1972 saakka.
Sitten alkoi uusi lupaavalta näyttänyt nousumme. Münchenistä suomalaisurheiljat saalistivat kahdeksan mitalia, samoin Moskovasta vuonna 1980. Los Angelesista tuli peräti 12 mitalia vuonna 1984.
Mutta sitten hiivuimme taas omalle tasollemme. Soulin kisoista lähtien, vuodesta 1988, olemme saaneet parhaimmillaan viisi mitalia, heikoimmillaan (Ateena 2004) vain kaksi.
Voidaan tietenkin arvailla ja pohtia mistä tuo 1970 ja 1980 -lukujen hetkellinen piristyminen johtui, mutta on syytä varautua siihen, että vastaavanlaista niin sanottua kemioiden kohtaamista lienee turha enää odottaa – tai pelätä. Kovin pitkään emme enää keiku edellä mainituilla ykköstiloilla.