"Me tiedämme varmuudella, että Tanskassa, Norjassa ja Suomessa on ollut jurakaudella mannerolosuhteet. Kaikki kerrostumat ovat kuitenkin kuluneet pois jääkausien aikana", kertoo Geologian tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Keijo Nenonen.
"Merenpinnan taso oli silloin erilainen. Lisäksi Huippuvuorten lähellä on Pohjois-Atlantin keskiselänne, joka repeää koko ajan, kun mantereet liikkuvat erilleen", hän huomauttaa. Huippuvuorten kallioperä onkin paljon nuorempaa kuin Manner-Skandinavian kallioperä.
"Hirmuliskoja on voinut olla Suomenkin alueella, mutta niistä ei ole jäänyt mitään todisteita", kertoo paleontologian museon intendentti Anneli Uutela. Suomen alue oli jurakaudella kuivaa maata, niin myös nykyiset Itämeren ja Suomenlahden alueet. Jääkaudet kuluttivat kuitenkin seitsemän metrin vahvuudelta peruskalliota ja kuljettivat mennessään kaiken aineksen, mitä sen päällä oli.
"Lofooteilta on löydetty jurakauden aikaisia simpukoita ja myös kalaliskojen jäänteitä", Mikko Haaramo kertoo. Myös Etelä-Ruotsista Skoonesta on tehty liitukautisia löytöjä, joihin lukeutuu muun muassa Pliosauruksen hammas.
"Skandinavian kallioperä oli hirmuliskojen aikaan merenpinnan yläpuolella", Haaramo toteaa. Huippuvuorten alue taas on vuosimiljoonien aikana ollut välillä merenpinnan alapuolella ja välillä yläpuolella. Merten pohjat voivatkin kätkeä suuret määrät hirmuliskojen jäänteitä.
"Huippuvuoret ja Skandinavia ovat periaatteessa yhtä mannerta, sillä suurin osa Barentsinmerta on matalaa mannerjalustaa, merenpinnan alapuolelle jäänyttä mannerta", Haaramo pohtii.