Pääkirjoitus

Suomi oi­keas­sa ryh­mäs­sä

Suomen päätös liittyä venäläisdiplomaatteja karkottavien maiden ryhmään on perusteltu. Jäsenmaiden keskinäinen solidaarisuus on asia, jota Suomen on oman maantieteellisen asemansakin takia viisasta tukea.

Yksi venäläinen diplomaatti palaa lähiaikoina Suomesta karkotettuna kotimaahansa. Tällä päätöksellä Suomi asettui maanantaina niiden maiden rintamaan, jotka ryhtyivät toimiin Venäjää vastaan Britannian myrkkyiskun takia.

Tiistaina iltapäivällä kuusitoista EU:n 28 jäsenmaasta oli kertonut karkotuksista ja muutamia uusia ilmoituksia odotettiin, esimerkiksi Belgialta ja Irlannilta. Useimmat karkotuspäätöksistä pidättäytyneet maat ilmoittivat joka tapauksessa tukevansa Britanniaa.

Näillä mailla oli erilaisia syitä päätöksilleen toimia kuten ne nyt toimivat. Esimerkiksi Kreikan side Venäjään on muun muassa ortodoksisuuden takia perinteisesti vahva.

Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz puolestaan totesi, että maa on puolueeton ja rakentaa siltoja idän ja lännen välillä.

Päivänkohtaisempia syitä lienee. Maan hallituksen toinen pääpuolue, äärioikeistolainen Vapauspuolue solmi vastikään yhteistyösopimuksen presidentti Putinin tukipuolueen Yhtenäisen Venäjän kanssa.

Kyproksen pankeissa taas on miljardeja euroja venäläistä rahaa, ja esimerkiksi Malta on tehnyt bisnestä myöntämällä passeja varakkaille venäläisille.

Suomi liittyi valtiojohdon päätöksellä oikeaan ryhmään eikä jäänyt maanosan harmaalle vyöhykkeelle. Yhtä vähempää ei voi karkottaa, mutta sekin päätös riittää antamaan tarvittavan poliittisen viestin.

Myös myrkkyiskun vakavuus pitää muistaa. Kuten presidentti Sauli Niinistö huomautti, iskussa käytettiin kemiallista asetta ensimmäisen kerran Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Samalla vaaraa aiheutettiin jopa sadoille siviileille.

Ei ole mikään yllätys, että virallinen Venäjä kiistää olevansa vastuussa tapauksesta. Niin se kiisti myös tiedustelupalvelunsa entisen agentin murhan Britanniassa vuonna 2006, niin se kiisti osallistumisensa Itä-Ukrainan sotaan ja niin se kiisti osasyyllisyytensä malesialaisen matkustajakoneen alasampumiseen Ukrainassa kesällä 2014.

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) kirjoitti maanantaina netissä, että ei olisi ryhtynyt karkotuksiin, ja peräsi epäilyjen sijasta näyttöjä.  Näyttöjen julkistusta odotetaan muuallakin. Mutta jos Britannia pystyi vakuuttamaan EU-maiden johtajat ja muut liittolaisensa Venäjän osuudesta tapahtumiin, ehkä kuitenkin kannattaa uskoa avoimen oikeusvaltion johdon kertomaa sanomaa.

Jos Theresa May puhui pötyä, hän todennäköisesti joutuu siitä poliittiseen vastuuseen. Maalla tuskin oli syytä heikentää jo ennestään onnettomia suhteitaan Venäjään.

Samanlainen vastuu puheiden totuudenmukaisuudesta ei enää vuosiin ole koskenut Venäjää.

Suomen kannalta kaikkein oleellisin asia koko prosessissa on se, että maa osoitti nyt selvästi tukeaan samaan arvoyhteisöön kuuluvalle maalle, joka joutui pahantahtoisen ulkopuolisen operaation kohteeksi.

Arvaamattoman naapurimaan vieressä Suomellakin voi olla edessä aikoja, jolloin itse tarvitsemme taaksemme samanlaista tukea.