Silloin kun menee oikein huonosti, on tapana hokea: Suomi nousuun. Viime aikoina, kun kasvu on vihdoin alkanut, on alettu sanoa, että Suomi nousee. Tätä iskulausetta käytti esimerkiksi haukiputaalaiskansanedustaja Mirja Vehkaperä (kesk.) viime keskiviikon Kalevassa.
Heti perään on kuitenkin kysyttävä, että vaikka Suomi nousee, nouseeko keskusta sen mukana? Pitkän yön päättyminen päivänkoitoksi ei ole ainakaan vielä satanut keskustan laariin, pikemminkin päinvastoin. Puolueen gallupkannatus on laskenut laskemistaan, ja virkistyvän talouden poliittiset hedelmät näyttävät valuvan kokoomuksen koriin.
Keskustan kannalta ei näytä hyvältä, että kannatuskaula kokoomuksen ja keskustan välillä on venähtänyt jo yli viiteen prosenttiyksikköön. Tuollainen ero ei enää mahdu virhemarginaaliin. Lisäksi keskusta oli Ylen tuoreimmassa mittauksessa valahtanut nelostilalle.
Vaaleihin on aikaa vielä vajaat kaksi vuotta, ja politiikassa se on tunnetusti pitkä aika. Tarkkoja gallupprosentteja tärkeämpää politiikassa on trendi, ja se ei näytä keskustan kannalta hyvältä.
Tämä kaikki liittyy siihen, mitä tapahtuu keskustan seuraavassa puoluekokouksessa ensi vuoden kesäkuussa Sotkamossa. Puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä ilmoitti toissa lauantaina Ylen haastattelussa olevansa käytettävissä jatkokaudelle, jos vain luottamusta piisaa.
Sipilä selitti keskustan alamäkeä sillä, että hallitus on ajanut uudistuksia ja tehnyt kipeitä päätöksiä. Totta, mutta vain toinen puoli. Kokoomus on ollut mukana tekemässä noita samoja päätöksiä, mutta sen gallupkannatus on kääntynyt nousuun.
Sipilä selitti liukua myös sillä, että hänestä on tehty ahne oman edun tavoittelija. On keskustelun arvoinen kysymys, ovatko pääministerin kaikkien tekemisten kaivelut olleet paikallaan vai tasavallan toimitusjohtajan rooliin kuuluvia ”työsuhde-etuja”.
Sipilä otti viikolla MTV3:ssa yllättävästi kantaa työmarkkinaneuvotteluihin sanomalla, että Metsäteollisuuden tarjoama nollalinja on kohtuuton. Poliitikot varovat yleensä puuttumista työehtoneuvotteluihin ja niiden prosenttivääntöön. Sipilän kannanotto vaikutti kädenojennukselta ay-liikkeelle, jolle hän on näyttänyt Etelärannan myötäilijältä.
Sipilän ja keskustan presidenttiehdokkaan Matti Vanhasen välit tasavallan presidentti Sauli Niinistöön eivät ole parhaat mahdolliset. Ne kiristyivät kesäkuussa, kun perussuomalaiset hajosi ja Sipilä päätti, että hallitus pysyy pystyssä sinisiksi muuttuneiden entisten perussuomalaisministerien avulla. Niinistö ei olisi pannut pahakseen, jos hallitus olisi kaatunut.
Vanhanen esitti kesällä pääministerin johtaman turvallisuusneuvoston perustamista vuonna 2000 lakkautetun puolustusneuvoston tilalle. Ehdotus ei kuulemma ollut lainkaan presidentin mieleen. Niinistö on myös tarkka siitä, että yhteydenpito Yhdysvaltain hallintoon pysyy tiukasti hänen käsissään.
Tällä hetkellä Sipilän asema puolueensa johdossa näyttää vahvemmalta kuin vielä jokin aika sitten. Keskustassa ei ole viime aikoina kuplinut samalla tavoin kuin vielä hiljakkoin SDP:ssä.
Puoluetta johtava pääministeri ei ehdi, eikä oikein voikaan, paneutua puolueen asioihin ja sen etujen ajamiseen kovinkaan syvällisesti. Samaa jupinaa kuului SDP:stä, kun Paavo Lipponen johti sekä puoluetta että hallitusta.
Jostakusta Sipilän puheenjohtajaedeltäjästä sanottiin, että hänellä edut olivat järjestyksessä oma, puolueen, Suomen etu. Etenkin puheenjohtaja-pääministerillä niiden kuuluukin olla toisin päin.
Lännen Median äskeisessä kyselyssä Sipilän jatkokautta kannatti vajaat joka toinen keskustan kannattaja. 48 prosentista voi tietysti kysyä, onko kannatuslasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Se on kohtuullinen, mutta ei vakuuttava lukema.
Puoluekokous on vielä niin kaukana, etteivät Sipilän haastamista ehkä harkitsevat pukahda vielä aikoihin mitään. Kokoomuksessa Petteri Orpo haastoi viime vuonna Alexander Stubbin vasta reilu kuukausi ennen puoluekokousta.
Sipilä lähti puoluejohtajaksi tulos tai ulos -periaatteella. Politiikka ei ole hänelle koko elämä. Keskustaa kiinnostaa myös aika Sipilän jälkeen, joten se ei voi katsoa loputtomiin, jos alamäki vain jatkuu.