Puheentutkijat eli logonomit vai mitä he ovatkaan, ovat huomanneet sellaisen oudon jutun, että suomalaiset ovat alkaneet kiekaista lauseiden lopusSA! Tämä tapa on pesiytynyt erityisesti nuorten tyttöjen puheeSEEN. Ilmeisesti se on peräisin ämericäSTä, sieltähän muutkin tällaiset ruukaavat tulLA.
Ei tuo kiekaiseminen varmaan kovin kauhea asia ole ainakaan ennen kuin EU hoksaa kieltää sen. Kyllähän puhe ja kieli kehittyy ja muuttuu muutenkin kaiken aikaa. Eikä kiekuminen ole suinkaan tarttunut kaikkiin suomalaisiin. Enpä ole kuullut esimerkiksi Paavo Lipposen kiekuvan kertaakaan. Kyllä hän edelleen tyytyy vain urahtelemaan lauseen lopussa. Samoin kuin alussa ja keskellä, joskus lauseiden välilläkin. Sitä paitsi Lipposen lauseet ovat yleensä niin lyhyitä ja hitaita, ettei niihin mitään kukkelikuuta mahdukaan.
Vaan kukapa tietää, jos Paavokin vielä omaksuu kukkopojan tapoja nyt kun on puhealan ammattilainen ja saattaa nousta nahkurin orsilla nykyistäkin ylemmäksi, esimerkiksi Gallian kukoksi Euroopan unionin tunkiolle. Sellaisessa paikassa saattaa jäyhäkin mies innostua vaikka kukkumaan.
Joka tapauksessa on kiinnostavaa arvailla, mihin suuntaan kaunis kielemme kehittyy, kun siihen alkaa tulla näitä kiekaisuja. Toinenkin suuntaus on jo selvästi kuultavissa: nariseminen. Oikeastaan voitaisiin puhua myös kimittämisestä, sillä alan grand young man on tietysti Kimi Räikkönen. Puhutaan kuitenkin narisemisesta, sillä eihän Kimi varsinaisesti kimitä, eikä hän ole ainoa.
Erityisenä ryhmänä narinassa kunnostautuvat nuoret vihreät naiskansanedustajat. Kuunnelkaapa vain heitä, kun he pääsevät ääneen televisiossa tai radiossa. Ei heistä kaikin ajoin saa senkään vertaa selvää kuin Räikkösestä; parhaimmillaan puhe lähenee sopotusta.
Narina ja sopotus ovat luultavasti vuosien mittaan kehittyneet vanhemmasta lajista, limittäinpuhumisesta. Se tarkoittaa sitä, että uusi sanalkaa ennen kuin entinehtii päättyä. Limityksen mestari on SAK:n puheenjohtaja Laurihalainen. Hän ennättää sanoa kuusi kertaa sanan "astysliike" samassa ajassa, joka kokemattomattomammalta kuluu yhden ammattiyhdistysliikkeen takelteluun.
Jos ja kun suomalainen puhumisen taide kehittyy edelleen amerikkalaiseen suuntaan, voinemme seuraavaksi odottaa kaakatusta, joka on luontevasti kiekumista seuraava puhetapa. Monet jenkkirouvat eivät muuta tyyliä käytäkään, huippuna Edith Bunker Perhe on pahin -sarjassa. Suomessakin siitä saatiin esimakua muutama vuosi sitten, kun silloinen ministeri Suvi Linden kaakatti ansiokkaasti television Iltalypsyssä.
Oikeastaan on vain myönteistä, että suomalainen intonaatio kansainvälistyy. Se tuo vaihtelua sekä puheeseen että sen arvosteluun. Johan tässä onkin kyllästytty paheksumaan pelkkiä urheiluselostuksia, joissa kehutaan Pelkiaa ja Pulkaariaa olumppialaisissa.