Pääkirjoitus

Suomi kasvaa Mur­mans­kis­sa

Pohjois-Pohjanmaan Barents-puheenjohtajuus loppui oloissa, joissa kansallinen mielenkiinto pohjoiseen on vihdoinkin nousussa. Murmanskin konsulaatin vahvistaminen on painava ele.

Sankarisotilas Aljosha seisoo Murmanskin vartijana kallion laella lähellä vuonoa.
Sankarisotilas Aljosha seisoo Murmanskin vartijana kallion laella lähellä vuonoa.

Pohjois-Pohjanmaan Barents-puheenjohtajuus loppui oloissa, joissa kansallinen mielenkiinto pohjoiseen on vihdoinkin nousussa. Murmanskin konsulaatin vahvistaminen on painava ele.

Viime vuoden toukokuussa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen lupasi Murmanskiin Suomi-talon. Tänä syksynä ulkoministeri Alexander Stubb on luvannut taloon Suomen pääkonsulaatin.

Enää täytyisi löytää ja hankkia se talo. Siihen Stubb kyseli apua myös Venäjän ulkoministeriltä Sergei Lavrovilta.

On lupa odottaa, että kahden suomalaisministerin lupaukset ovat totta jo ensi vuoden aikana. Murmanskissa toimivan Pietarin-konsulaatin sivutoimipisteen muuttaminen pääkonsulaatiksi on tärkeä symbolinen ele Suomelta alueella, jossa läsnäolon tasolla on aidosti merkitystä.

Viisumien myöntäminen venäläisille tuskin on paljon kiinni siitä, minkä statuksen toimipisteessä niitä leimaillaan. Elinkeinoelämän ja muiden yhteyksien edistämisessä sillä voi sen sijaan olla paljonkin merkitystä. Murmanskin suunnan kanssakäymisessä Suomi on ollut tähän asti kaukana kakkossijalla Norjan jälkeen.

Toiveet kuitenkin ovat korkealla. Talouskriisi on haitannut myös Murmanskin alueen suurhankkeita, mutta ei niitä kuopattu ole. Maantieteellinen läheisyys antaa Suomelle edun, jota on syytä käyttää täysillä hyväksi.

Lokakuussa ulkoministeriön molemmat isännät ovat liikkuneet samoilla ilmansuunnilla. Väyrynen veti juuri vienninedistämismatkan Arkangeliin, Stubb kävi Murmanskissa Barentsin euroarktisen neuvoston ministerikokouksessa.

Painotukset alkavat olla paikallaan. Nyt mielenkiintoa on vielä laajennettava. Barentsin alueneuvoston aloite alueen elinkeinoministerien tapaamisesta - jossa Oulu on ollut esillä kokouspaikkana - on kannatettava.

Suomi on ryhtymässä laatimaan erityistä arktista strategiaa. Siinä oleellista on kokonaisnäkemys, joka yhdistää niin arktisen kuin Barentsin alueen. Kansainvälisesti molemmilla on oma roolinsa, mutta Suomen näkökulmasta ne ovat pitkälti samaa kokonaisuutta.

Murmanskin ministerikokouksessa merkittävää oli kaikkien alueen neljän maan ulkoministerin läsnäolo. Stubbin kokeman pohjoisen herätyksen jälkeen Ruotsin Carl Bildt on ollut ainoa, jonka mielenkiintoa pohjoiseen ei juuri ole ollut havaittavissa.

Ruotsinkin asenne näyttää olevan muuttumassa. Monet painavat tekijät - ilmasto, energia, talous - nostavat pohjoisten alueiden merkitystä tuntuvasti.

Nyt Bildt on vuorollaan Barentsin neuvoston puheenjohtaja, samaan aikaan kun Ruotsi loppuvuoden on Euroopan unionin puheenjohtaja. Aika on lyhyt mutta tarjoaa silti tilaisuuden uittaa pohjoisen kysymyksiä näkyvästi myös EU:n pöydille.

Norjan uunituore budjettiesitys ehdottaa 530 miljoonan kruunun lisäystä ennestäänkin runsaisiin pohjoisen politiikkaan suunnattuihin varoihin. Suomen budjetissa moisista summista ei voi edes uneksia, mutta tosiasia silti on, että ilman mitään resursseja on mitään vaikea edistää. Jollain tavalla Suomen on sisällöllisesti myös tähän pyrittävä vastaamaan.

Pohjois-Pohjanmaan kaksivuotinen kausi Barentsin alueneuvoston puheenjohtajana päättyi Murmanskin kokoukseen. Vaikka tällainen työ ei paljon suurelle yleisölle näy, sisällöllisesti kausi oli onnistunut, konkreettinen ja käytännönläheinen.

Asiat vain ovat sellaisia - kuten pyrkimys helpottaa viisumikäytäntöjä ja ikuisuusaihe kulkuyhteyksien parantamisesta - ettei niitä hetkessä kuntoon hoideta.