Suomi pani päänsä pensaaseen ja vetäytyi kummalliseen äänestämättömyyteen EU-maiden sisäministerien sopiessa turvapaikanhakijoiden jakamisesta tiistaina Brysselissä.
Neljä itäisen Keski-Euroopan maata, Unkari, Tšekki, Slovakia ja Romania, vastustivat päätösesitystä ja äänestivät odotetusti vastaan. Muut maat äänestivät puolesta ja hyväksyivät määräenemmistöllä 120 000 turvapaikanhakijan sijoittamisen jäsenmaiden kesken.
Suomi oli poikkeus. Se pidättäytyi äänestämästä ja ottamasta ainoana maana kantaa Eurooppaa kohdanneeseen pakolaiskriisiin. Tulee mieleen kylmä sota, jolloin Suomi pysytteli suurvaltaristiriitojen ulkopuolella ja äänesti usein tyhjää YK:ssa.
Äänestyskäyttäytyminen jakoi EU:n kolmeen leiriin ja jätti kuvan, että Suomi pelaa kaksilla korteilla.
Suomi vastustaa taakanjaon pakollisuutta itäisen Euroopan entisten sosialistimaiden tavoin ja korostaa turvapaikanhakijoiden vapaaehtoista vastaanottamista.
Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) kertoi keskustelleensa Suomen kannasta ennen äänestystä pääministerin ja muiden hallituskumppaneiden eli perussuomalaisten kanssa.
Orpo vetäytyi hallitusohjelman linjauksen taakse. Sen mukaan sisäisten siirtojen pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Hallitus on ilmoittanut Suomen kuitenkin ottavan vastaan EU-komission esittämät noin 2 400 turvapaikanhakijaa.
Määräenemmistöpäätöksen jälkeen samaan joutuvat taipumaan myös vastaan äänestäneet maat. On kuitenkin eri asia, taipuvatko vastaan pullikoineet maat helposti.
On ennenaikaista arvioida, aiheuttaako äänestämättömyys vaurioita Suomen suhteille EU-maihin. EU:n sisäiset jännitteet varmasti enemmistöpäätöksen myötä kasvavat, ja jännitteillä on vaikutuksensa Suomelle.
Yhdestä tosiasiasta ei kuitenkaan päästä irti: menettelyllään Suomi irtautui läntisten jäsenmaiden ryhmästä. Toiminnasta on mahdollista tehdä johtopäätös, ettei hallitus oikein tiedä, missä joukossa ja miten päin Suomen pitää EU:ssa seisoa.
Syyt ministeri Orpon menettelyyn ovat pitkälti sisäpoliittiset. Mikäli Orpo olisi toiminut yhtä vastuullisesti kuin muut läntiset ministerit ja jopa puolesta äänestänyt, alunperin penseästi suhtautunut Puola, Suomea olisi todennäköisesti kohdannut hallituskriisi.
Kannatustaan viime gallupeissa menettäneelle perussuomalaisille ei sovi näyttää ”pehmolta” pakolaiskriisissä. Puolue haali eduskuntavaaleissa ääniä maahanmuuttovastaisuudellaan.
Puolueen puheenjohtajan, ulkoministeri Timo Soinin viime päivien sanailu Ruotsille on samaa yritystä näyttää jämäkältä oman kenttäväen silmissä.
Ruotsi kantaa pakolaiskriisin ratkaisussa oman ja Suomea suhteellisestikin paljon isomman taakan. Kotipolitikointi vakavalla asialla ei sovi ulkoministerin vaativaan tehtävään. Pakolaistulvasta on tullut aivan eri mittaluokan katastrofi verrattuna vaalilupauksiin tai keväällä hallitusohjelmaan tehtyihin kirjauksiin.