Suomen roolista YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamassa Libya-operaatiossa on herännyt juuri vaalien alla railakas väittely.
Siinä yhdellä puolella ovat, ainakin näennäisen yksimielisesti, presidentti, hallitus ja entinen presidentti, toisella puolella entinen pääministeri, entinen puolustusministeri ja hallituspuolue kokoomuksen näkyviä hahmoja.
Tällaista kahtiajakoa ei yleensä nähdä suurissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä, joissa on ainakin julkisuuteen päin esiinnytty yksituumaisesti. On aihetta pohtia, onko Libya-asiassa kysymys suuremmastakin linjantarkistuksesta vai onko vain raadollisesti niin, että siitä ei haluttu uutta puruluuta vaalikampanjaan.
Toivottavasti kysymys on vain jälkimmäisestä.
Tiistaina valtiojohto joka tapauksessa jälki-ilmoittautui Libya-junaan. Suomi osallistuu EU:n kriisinhallintaoperaation suunnitteluun. Jos YK pyytää EU:ta mukaan, sieltä tulee pyyntö Suomelle. Jos ja kun näin käy, Suomi tuskin kieltäytyy.
Loppu hyvin, kaikki hyvin? Tuskinpa. Virallisella linjalla olevat väittävät, että toista mieltä olevia vaivaisi Hornet-fetissi.
Tämä on asioiden yksinkertaistamista. Kysymys on hävittäjiä enemmän siitä, että Suomi joutuu taas kerran menemään valmiiseen pöytään, jossa se ei ole istunut alusta lähtien vaikuttamassa asioihin jo niiden valmisteluvaiheessa.
Suomi ei jostakin syystä saanut kutsua Lontoossa taannoin pidettyyn kansainväliseen Libya-kokoukseen. Kutsu olisi varmasti saatu, jos halu osallistua kokoukseen olisi tehty tiettäväksi. Ei voi olla niin, ettei asiaa kysytty Suomelta etukäteen epävirallisesti. Jälkikäteinen meriselitys kutsun odottelusta on hurskastelua.
Nato-maat Norja ja Tanska sekä siihen kuulumaton Ruotsi ovat sen sijaan olleet aktiivisesti mukana operaation suunnittelussa. Norjan ulkoministeri Jonas Gahr Störe kertoi tiistaina Helsingissä, että kolmikko aikoo olla yhteisellä edustuksella mukana liittouman Libya-politiikkaa ohjaavassa yhteysryhmässä.
Suomelle ovi tähän ryhmään pysyy sattuneesta syystä kiinni.
Toiseksi kysymys on siitä, että YK:n turvallisuusneuvosto salli kaikkien keinojen käyttämisen aivan poikkeuksellisen yksituumaisesti. Päätöslauselma mainitsi ensimmäisen kerran 2005 hyväksytyn YK:n jäsenten velvollisuuden suojella omia kansalaisiaan ja muiden suojeluvelvollisuuden, jos jokin jäsenmaa rikkoo velvollisuuttaan omia kansalaisiaan kohtaan.
Presidentti Martti Ahtisaari korosti tiistaina turvaneuvoston yksituumaisuutta. Hänestä Libya-päätös oli YK:ta parhaimmillaan. Suomi on perinteisesti vannonut YK:n nimiin ja osallistunut sen rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioihin esimerkillisesti.
Nyt tähän pitkään linjaan tuli kauneusvirhe, jota koetetaan peitellä jälkikäteen.
Suomen osallistumattomuutta lentokiellon valvontaan on perusteltu silläkin, ettei Horneteilla ole ilmasta maahan -kykyä, toisin kuin Ruotsin hävittäjillä. Perustelu ontuu siinä, ettei Ruotsi osallistu maaiskuihin. Suomi olisi voinut asettaa saman ehdon.