Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen (kesk.) sekä kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) yrittävät helmikuun alussa Brysselissä saada EU:lta selvyyttä ja varmuutta siitä, ettei yrityksille maksettavien tukien EU-osuus kutistu unionin uudella rakennerahoituskaudella.
Komission esitys uhkaa tiputtaa viidenneksen Suomen saamasta EU:n rakennerahastotuesta seuraavalla, vuodet 2007-2013 kattavalla rahoituskaudella.
Ministerit haluavat saada myös joustoja kaavailtuihin tukimalleihin. Niistä käydään jo ensi viikolla valmistelevia neuvotteluja Brysselissä. Suomelle joustot olisivat tarpeen, että jatkossakin mahdollisimman suuri osa maasta pysyy EU:lta saatavan osarahoituksen piirissä.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen on optimisti siinä, että alue- ja rakennetukipolitiikan turvalukkona tässä on EU:n uuteen peruslakiin saatu kirjaus harvaan asuttujen alueiden tuesta. Tämä antaa Suomelle perusteet vaatia erityiskohtelua myös jatkossa, Manninen katsoo.
Ongelmalliseksi on muodostunut ennen kaikkea se, miten Suomi voi maksaa yrityksille investointitukea ja miten valtiontukeen oikeuttavat aluerajat piirretään.
Jähmeää
etenemistä
Neuvottelut EU:n uudesta alue- ja rakennerahastoratkaisusta ovat edenneet jähmeästi. Yritystuista pitäisi päästä sopuun kesän mennessä ja kaikkinensa rahoituspaketin tulisi alkuperäiskaavailun mukaan olla koossa tämän vuoden loppuun mennessä.
Mannisen mielestä rahoitusratkaisuista olisi pakko päästä sopuun kuluvan vuoden loppuun mennessä. Ainakin ratkaisu pitäisi löytää ennen Suomen puheenjohtajuutta, joka on vuoden 2006 loppupuoliskolla. "Kovin monia yksityiskohtia ei voi jäädä auki. Muuten uuteen kauteen ei voi valmistautua", Manninen katsoo.
Neuvotteleva virkamies Auli Korhonen kauppa- ja teollisuusministeriöstä kertoo, että yritystuissa ongelma Suomen kannalta syntyy komission esittämästä mallista. Sen mukaan toimenpidevalikoima olisi innovaatio- sekä tutkimus- ja tuotekehityspainotteinen, koska keskeiseen rooliin EU:n tulevassa alue- ja rakennepolitiikassa nousisivat alueellinen kilpailukyky ja työllisyys.
"On edelleenkin epäselvää, voiko Suomi jatkossa saada tukea pk-yritysten tuotannolliseen investointitukeen, jotta voisimme edelleen tukea näitä hankkeita EU-osarahoitteisesti", Korhonen toteaa. Suomi on neuvotteluissa lähtenyt siitä, että pk-yritysten investointituki pysyy EU-osarahoitteisena.
Toinen ongelma liittyy alueellisiin valtiontukitukisäännöksiin. Siinä kysymys kilpistyy siihen, millä alueilla ylipäätänsä voidaan myöntää investointitukea kansallisesti. Komission esitys toisi tähänkin muutoksia ja supistuksia.
Korhosen mukaan tämä pulma ei kohdistu niinkään pk-yrityksiin, vaan koskee suuria yrityksiä ennen muuta Etelä- ja Keski-Suomessa. Jos Suomi ei saa tähän mitään joustoja tukialue supistuu ja jatkossa tukialueita olisivat vain pohjoinen ja itäinen Suomi. Tukipotissa tapahtuisi tuntuva lasku.
Nykyisellä rahoituskaudella Suomi on saanut noin 60 miljoonaa euroa vuodessa EU-rahaa käytettäväksi investointitukiin.
Jos taas Suomi ei saa EU:ssa tavoitteitaan läpi, tulee pohdittavaksi miten ja missä alueilla voidaan käyttää kansallisia varoja. Korhosen mukaan vielä ei voida puhua edes summasta, joka valtion kassasta pitäisi EU:n osuuden mahdollisen menetyksen kompensaatioksi pk-yritysten investointitukeen löytyä. Ensin on saatava EU:n päätös.