PTT:n tuore raportti murtaa myyttiä työttömien heikosta työkyvystä. Tutkimustuloksen perusteella nykyiset työllistämistoimet näyttävät entistä kehnommilta.
Jo puolitoista vuosikymmentä jatkuneesta suomalaisesta suurtyöttömyydestä on tehty kasoittain raportteja ja selvityksiä. Silti yksi vuosien ajan käytetyistä perusväittämistä osoittautuu nyt pelkäksi hokemaksi, jota on toistettu asiaa kunnolla tutkimatta.
Erityisesti pitkäaikaistyöttömyyttä arvioitaessa on puhuttu "työttömyyden kovasta ytimestä", joukosta, joka ei käytännössä enää edes voisi palata töihin. Mahdollisuuksia löytää töitä pitkäaikaistyöttömille on epäilty lähinnä siksi, että noiden kymmenientuhansien suomalaisten on työttömyyden aikana väitetty menettäneen työkykynsä osaksi tai kokonaan.
Tuon väitteen tueksi on epäilemättä ollut saatavissa näyttöä tosielämästäkin. Samalla väite on kuitenkin ollut myös poliittisesti tarkoituksenmukainen. Se on antanut valmiin anteeksipyynnön sille, että työttömyyden on annettu pysytellä jo vuosikausia parissa-kolmessasadassa tuhannessa. Kun suurta osaa työttömistä on pidetty töihin kelpaamattomina, on voitu katsoa läpi sormien sitäkin seikkaa, että tähänastisten työllistämistointen tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi.
Pellervon taloudellinen tutkimuslaitoksen PTT:n tuore raportti kertoo yllättäviä tietoja. Työttömien työkyky on keskimäärin jonkin verran huonompi kuin palkansaajilla, mutta silti noin 60 prosentilla työttömistä työkyky on erinomainen tai hyvä. Kohtalaiseksi tai huonoksi selvitys siis luokittelee 40 prosentin työkyvyn. Tutkimuksessa työkykyä on mitattu työn ruumiillisten ja henkisten vaatimusten sekä henkilön terveydentilan ja voimavarojen perusteella.
Tähänastisia käsityksiä oikoo sekin tutkimustieto, että yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleista pitkäaikaistyöttömistä vajaalla puolella on erinomainen tai hyvä työkyky. Väistämätön - ja työtä vailla olevienkin kannalta myönteinen - päätelmä kuuluu, että työttömyyden keston ja heikon työkyvyn välillä ei näytä olevan sellaista yhteyttä, joka oikeuttaisi puhumaan yksioikoisesti työttömien kovasta ytimestä. Tutkijoiden päätelmä on, että koska valtaosalla työttömistä on yhtä hyvä työkyky kuin palkansaajilla, ei työttömien heikko työkyky voi ainakaan yleisesti olla syynä Suomen korkeaan työttömyyteen.
Pääluvun mukaan laskettuna huono työkyky on PTT:n mukaan 50 000 työttömällä. Lähinnä siis tuon kokoiseksi voi arvioida se joukko, jolle työelämään palaaminen on puuttuvien edellytysten takia todella hankalaa. Tätä lukua onkin sitten kiinnostavaa verrata työttömien tämänhetkiseen kokonaismäärään, joka tilastokeskuksen mukaan on 211 000, työministeriön mukaan 258 000. Ylivoimainen enemmistö siis tuosta joukosta voisi ainakin työkykynsä perusteella kuulua palkannauttijoiden joukkoon siinä missä nyt töissä olevatkin.
PTT ei tyrmää niin sanottuja aktiivisia työvoimapoliittisia toimiakaan. Niiden avulla työttömien työkykyä voidaan pitää yllä, jopa parantaa. Heikon työkyvyn omaaville työttömille paras yhteiskunnan kädenojennus on kuntouttava toiminta.
Vaikka työllisyys Suomessa kohentuu nopeasti muun muassa onnistuneen talouspolitiikan vuoksi, on työttömien määrä edelleen hävettävän suuri. Tutkimuksen myönteinen viesti on, että työttömyys pitäisi voida pudottaa nykyisestä vielä paljonkin alemmaksi. Surullinen puoli asiassa on kuitenkin se, että laman aikana käsistä karannutta suurtyöttömyyttä ei yli vuosikymmenessäkään ole saatu edes puolitettua. Vaadittavia päätöksiä ei yhteiskunnassa ole uskallettu tehdä.